Kaksi viikkoa

En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta voisin kuvitella jokaisen lasta haaveilevan naisen elämänrytmin kulkevan kahden viikon sykleissä. 

Yritän olla laskematta päiviä seuraavaan ovulaatioon ja vielä vähemmän seuraaviin kuukautisiin. Jostain kumman syystä tiedän näiden kahden päivän sijainnin hyvinkin tarkkaan, vaikka yritän aina olla tuijottelematta kalenteria sillä silmällä. Tällainen elämä on varsin kuluttavaa ja stressaavaa, etenkin silloin kun kuukautisia ei kuulu päivälleen silloin kun pitäisi ja ovulaation aikaan ei ole yhtään miestä mailla halmeilla.

Eilen oli se päivä kun odottelen toista noista kylään, myöhässä tietenkin. Tiedän Niiden olevan myöhässä vain ja ainoastaan stressin takia, joten en jaksa kauheasti iloita. Päässäni jyskyttää vain ajatus siitä, että meinaanko käyttää seuraavan oviksen jotenkin mahdollisesti hyödyksi ja jos meinaan niin kenen kanssa. Tällä hetkellä ehdokkaita on vähän liikaa ja jollain konstilla niitä pitäisi karsia. 

Tällaisina päivinä toivoisin, että minulla olisi se yksi ja ainoa kumppani, jonka kanssa haluaisin lapsia, jottei tarttisi tehdä mitään geenivertailua, kartoittaa miesten taustoja ja kykyä toimia vastuullisesti. Eipä sillä että minunkaan geenini mitään parasta tasoa olisi, mutta omiin perintötekiöihin en paljoa voi vaikuttaa.