Eksyin viimeisimmän treffikumppanini kanssa ihan muista syistä koruliikkeeseen. Siellä hän alkoi vitsailemaan pitäisikö samalla reissulla ostaa sormukset. Ihan en viikon tuntemisen jälkeen lämmennyt ajatukselle, vaikka täytyy myöntää että lausahdus imarteli hyvinkin paljon kaikkien näiden ”mä tarviin omaa tilaa ja jos muutetaan joskus 10 vuoden päästä yhteen niin haluan oman huoneen” -miesten jälkeen.
Se tunne kun tajuat sopineesi ensimmäiset treffit tuntemattoman miehen kanssa keskelle ei mitään. Ajat autolla ja mietit että kuinka kauan aikaa sitten ajoit jo harhaan, kunnes pitkän matkan päästä saavut kuitenkin sovitulle parkkipaikalle.
Lähdet kävelemään miehen kanssa yhä syvemmälle metsään ja mietit samalla koska olet viimeksi nähnyt jonkun toisen ihmisen ja toimiiko esimerkiksi puhelin.
Ja miehellä on mukanaan puukko sekä kirves…
Miehelle vain jossain kohtaa totesin, ettei nämä ole edes oudoimmat ensitreffini.