”Minkäs ikäinen sä olet..?”
En naisena oikein pidä ikäni kyselemisestä. Mielummin puhuisin vaikka painostani. Toki alkoholiostosten yhteydessä mielelläni näytän paperini, sillä silloin on kyse jonkun toisen ihmisen työpaikasta enkä muutenkaan pidä siitä, että alaikäisille myydään asioita, jotka eivät heille vielä kuulu.
Treffeillä käydessäkin ymmärrän vielä, että toista kiinnostaa ikä, etenkin siinä kohtaa jos tuntuu natsaavan. Itsellenikin on tärkeää, ettei toinen ole kovin paljoa nuorempi eikä yli kymmentä vuotta vanhempi. Teoriassa iällä ei ole väliä, mutta käytännössä olen huomannut liian suuren ikäeron häiritsevän.
Mutta…
Välillä työssäni joudun kohtaamaan esimieheni tuttavia ja jokaikinen kerta koen todella kiusallisena sen kun he kyselevät ikääni. Sen jälkeen he utelevat onko minulla miestä ja jos sillä hetkellä sattuu olemaan niin olemmeko kuinka läheisiä, asummeko yhdessä, suunnittelemmeko häitä ja entäpä lapsia..
Normaalisti tyydyn mumisemaan jotain ympäripyöreää, sillä en koe olevani enkä siis olekaan tilivelvollinen heille tai kenellekään muulle. Toisinaan tekisi kyllä mieli paukauttaa, että ”ei mulla mitään miestä ole, mut yritän kyllä tulla kokoajan raskaaksi..”. Ihan vaan jotta näkisin heidän reaktionsa. Pidän kuitenkin työstäni, enkä halua että esimieheni alkaa suhtautumaan minuun eri tavalla, jos saisi tietää vauvaprojektistani. Uskon että hän on muutenkin ottanut huomioon raskauden riskin palkatessaan ikäiseni naisen.
Onneksi sentään suvussa ei kysellä miehistäni tai vauvoista yhtään mitään….