Alkaneen äitiysloman ja tiukentuvien tulojen takia on aika tehdä isompaakin elämänmuutosremonttia. Olen päättänyt luopua autosta, sillä se ei ole minulle täysin välttämätön ja vie kuitenkin paljon rahaa vaikka ajaisin sillä vain kerran kuukaudessa.

Otin tänään ensimmäisen tietoisen askeleen kohti autotonta elämääni ja päätin lähteä kauppareissulle jalan. Vetäisin jalkaani vielä lisänastat, jotten kaatuisi valtavan vatsani kanssa liukkaalla kadulla. Jäiset kadut ja harjoitussupistukset pitivät huolen siitä että matkani taittui niinkin hitaasti, että mummot rollaattoreineen painelivat ohitseni. Tai olisivat painelleet, jos sellaisia olisi näkynyt. 

Mahdottoman hitaan reissuni päätteeksi selvisin kuitenkin ehjin nahoin takaisin kotiin ja kerkesin jopa vähän nauttia paistavasta auringosta, vaikka katseeni olikin tiukasti maassa jotten pyllähtäisi. Nautiskelin myös pienestä kävelylenkistä ja ajatuksesta, ettei minulla ole pitkään aikaan kiire yhtään mihinkään ja voin tepastella tasan niin hitaasti kun on pakko.

Silti kaikkein eniten mietin sitä autuutta kun voin kärrätä ostokset kotiin vaunuissa repun sijaan (kuinkahan hulluna porukka mua pitäis jos lykkisin ison mahani kanssa tyhjiä vaunuja tuolla?)!