Mä olen varsinainen sitku-kuningatar.

Tuntuu että kaikki mitä mä teen elämässäni on jollain tavalla vähän kesken. Ja niitä keskeneräisiä projekteja riittää kymmenittäin. aina välillä kokoan niistä listaa ja yritän saada itseni tekemään edes yhden asian viikossa, tai kuukaudessa, tai no edes vuodessa!

”Sitku mä keksin hyvän idean blogille niin mä rupeen kirjottaa sitä ahkerasti…” Niin paitsi että en oo kovin ahkerasti tätä kyllä kirjottanut. Joskus tulee aina välillä mieleen jotain mitä haluaisin kirjottaa, mutta silti tuntuu etten saa suutani auki ja tekstiä mihinkään luettavaan muotoon. Raskaudestani olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin ja se todella oli suunnitelma. Nyt tosin liidellään jo viikoilla mitälie ja tuntuu vähän turhalle enää aloittaa.

”Sitku mä oon raskaana niin mä oon kauheen onnellinen ja meen naimisiin ja maailma muuttuu vaaleenpunaseks…” No eipä muuttunut. Onnellinen mä olen, raskaudestani. Kaikesta muusta olen sitten paljon vähemmän onnellinen. Parisuhde ei ole sitä mitä odotin, tuntuu että kaikki kaatuu päälle, enkä osaa edes vauvalle ostaa mitään. Pian tuleekin kiire kun varastossa ei ole kun kasa vaatteita ja nekin pesemättä kaikki.

”Sitku mä joskus muutan taas jonkun kanssa yhteen niin heitän kaiken turhan pois…” JOS siis joskus muutan jonkun kanssa yhteen. No tavallaan tää kyllä tulee pitämään paikkansa, sillä olen jo luvannut pakottanut itseni, että aloitan asuntoni raivaamisen kunhan vain äitiyslomani alkaa. Tarkoitus olisi päästä kaikesta ylimääräisestä eroon ennen kuin pikkutyyppi marssii elämääni. Helpottaa myös mahdollisesti edessä häämöttävää muuttoa miehen kanssa yhteen. Sitä en kyllä tiedä tuleeko se koskaan tapahtumaan ja jos tapahtuu niin kuinka monta vuotta siihen menee.

”Sitku, sitku, sitku…” Ja tätähän listaa voisi jatkaa loputtomiin. ”Mä rupeen syömään terveellisemmin, mä mietin tarkemmin mitä mä oikeasti tarviin ja ostan vaan välttämättömimmän, mä matkutan jonnekin, mä ostan isomman asunnon, mä opiskelen, hankin uuden työpaikan, urheilen, sisustan, nautin, ELÄN.”