Miksei kukaan koskaan varoittanut näistä?

Olen kuullut puhuttavan siitä että raskauden muovaamaan kroppaan on vaikea tottua. Olen kuullut myös oudoista himoista raskausaikana, mielialanvaihteluista ja muista muutoksista. Olen lukenut raskaudesta suurinpiirtein kaiken mitä netillä vaan on tarjottavana.

Mutta miksi kukaan ei ole koskaan kertonut siitä millaiseksi mielipuoleksi itsensä tuntee kun yhtäkkiä et voi katsoakaan niihin ruokiin päin mitä olet aina himonnut ja haluat jotain mitä et ole koskaan voinut kuvitellakaan laittavasi suuhun. Normaalisti kurvaan kaupassa aina karkkihyllyn kautta, nyt sen näkeminen auheuttaa niin pahaa oloa ettei tosikaan.

Miksei kukaan ole varoittanut siitä ettei ne kaksi viivaa aiheutakaan autuaan onnellista olotilaa vaan enemmänkin pakokauhua ja paniikkia siitä miten vaarallinen maailma on. Tähänkin luulin valmistautuneeni, mutta väärässä olin.

Miksei kukaan ole puhunut pitkistä viikoista raskauden alussa? Siis kaikista niistä 12. viikosta joiden aikana tuskin edes saa tiedää onko siellä masussa ketään ellei itse varaile kallista varhaisultraa. Pompin jo ilosta kun luin että ollaan niillä viikoilla kun pieni sydän sykkii ja pumppaa verta, mutta eipä tätäkään ihmettä vielä päästä moneen viikkoon todistamaan millään! Enkä tietenkään uskalla kertoa kenellekään pienestä ihmeestä, sillä eräälle ystävälleni kerroin eikä vastaanotto ollut kovin mieluinen.

Miksi olen myös lukenut vain siitä, että raskaus yleensä pistää himot hyrräämään entistä enemmän? Mun himot ovat tipotiessään, peittoja on silti tullut jonkun verran heiluteltua mutta iso O on kyllä täysin kateissa. Tämä on ehkä ollut se isoin kolaus mun kaltaiselle nymfille. Yläpään tekis mieli tehdä vaikka mitä juttuja, mutta alapää on sanonut itsensä irti koko touhusta!

Mä joskus kauan sitten luulin että tiedän raskaudesta kaiken, kuinka väärässä huomaankaan olleeni.

 

suhteet oma-elama seksi

Kuka maksaa?

Tämä postaus menee ehkä vähän aiheen vierestä, mutta kirjoitan siitä kuitenkin, sillä se on tässä vaivannut päätäni.

Olen elämäni aikana aika monen miehen kanssa käynyt treffeillä ja muutamaan otteeseen olen kohdannut sellaisenkin miehen, jonka kanssa olemme jutelleet aiheesta; Onko reilua, että mies joutuu vastuuseen lapsesta, jota hän ei ole halunnut.

Suljetaan nyt pois se tilanne, missä nainen on valehdellut ettei voi tulla raskaaksi ja mies ottaa riskin ja jättää kumin välistä, tämä kun on todella vastuutonta ja tyhmää. Katsellaan mielummin tilannetta jossa ehkäisy on kunnossa, mutta siltikin sattuu vahinko. Nainen päättää pitää lapsen vaikkei mies sitä halua. Naisen vaatiessa miehen on ymmärtääkseni pakko mennä isyystestiin ja tämän jälkeen maksaa elatusmaksuja vaikkei koskaan olisi halunnutkaan lasta. 

Vaikka olenkin nainen niin koen tämän aika isona vääryytenä. Jos mietitään asiaa toisinpäin ja vahinkotilanteessa mies haluaisi lapsen ja nainen ei, on naisen oikeus kuitenkin tehdä abortti ja mies jää nuolemaan näppejään. Miksi siis mies joutuu vastuuseen vaikka olisikin huolehtinut ehkäisystä? Suomessa ei kuitenkaan jää tyhjän päälle vaikkei isästä olisikaan tietoa.

Nämä ovat siis sellaisia asioita, jotka ovat mietityttäneet minua jo pidempään. Tällä viikolla yllätyin kyllä vähän uudesta tiedosta jonka sain, mikä koskettaa enemmän omaa elämääni. Olen parisuhteessa miehen kanssa, jolla on jo lapsia entisestä suhteestaan. Olen siis jo hetken tiedostanut että musta jossain kohtaa saattaa tulla äitipuoli ja jos/kun muutamme yhteen niin joudun tietyllä tapaa vastuuseen lapsista, jotka eivät siis ole biologisesti minun. Tämä ei ole mulle sinällään mikään ongelma olenhan lapsirakas. En vielä tiedä rooliani kasvattajana, sillä en toisaalta halua liikaa puuttua muiden lasten kasvattamiseen. Toisaalta kuitenkin mulla on todella vahva mielipiteet siitä miten mun katon alla asutaan ja jos nämä lapset meinaavat asua saman katon alla kanssani niin en pysty kaikkea katsomaan sormien läpi. 

Olen myös hyväksynyt sen, että tulen osallistumaan ruokakustannuksiin ja ehkä tulen myös joskus ostamaan jotain muutakin pientä näille lapsille, mutta ainakaan tässä kohtaa elämää en osaa suhtautua siihen että mun pitäisi ostaa heille esimerkiksi uutta talvihaalaria tai vaikkapa pyörää. En koe sitä omaksi velvollisuudekseni. Mikä siis oli se tieto joka mut yllätti? Se, että siinä kohtaa kun muutamme yhteen niin omat tuloni vaikuttavat esimerkiksi lasten päiväkotimaksuihin. Samoin kun tuloni kuulemma vaikuttavat siihen kuinka paljon lapset saavat opintotukea kunhan nyt pääsevät siihen ikään että se on ajankohtaista. 

Tässä kohtaa ei ole kun pakko todeta, että ymmärrän kyllä että yhteiskunta vaatii biologisia vanhempia kantamaan vastuuta omista lapsistaan, mutta minkä takia meidän lapsettomien täytyy kantaa vastuuta muiden lapsista? Siis sen lisäksi, että maksan jo veroja joilla ylläpidetään kouluja yms..

Mielipiteitä saa heittää pöytään!

 

suhteet oma-elama oma-elama raha