Eipä löytynyt unelmien mökkiä ja ikävä kyllä tätikin tuli kylään. 

Ihanan miehen kanssa kyllä päätimme että tämä ei pääty tähän. Ensimmäistä kertaa elämässäni myös mietin, että tahdon heittää kalenterin kokonaan pois elämästäni ja lakata metsästämästä ovulaatioita sekä raskausoireita. Myöhemmin havahduin ajatukseen, että jos lakkaan merkitsemästä kuukautisia ylös niin mistä sitten tiedän että ne on myöhässä? Haluanko todella havahtua vuoden vaihteessa siihen, että edelliset menkat olivat joskus kesällä ja kasvava maha ei olekaan jäännös nautituista joulukinkuista? (Ja kyllä, olen tasan niin hönö että näin voisi tapahtua…)

Ajatus siitä, etten ehkä saisikaan nauttia jokaisesta hetkestä kun olen raskaana on semisti ahdistava. Vaikka en taida kyllä nauttia niistä kaikista hetkistä vaikka olisinkin tietoinen raskaudestani…

Olisiko jollain hyviä vinkkejä miten olla ajattelematta raskautumista?