Kännissä on kivaa, tai niin ainakin uskoin
Muutama viikko sitten jo vähän sivusin aihetta kun kerroin reilu vuosi sitten päättäneeni, etten halua ajautua breezeriäidiksi. Oikeastaan en halua ajautua lähellekään sitä, ja siksi olen jo pidempään miettinyt, jättäisinkö alkoholin kokonaan pois elämästäni. Syitä on monia. Alkoholi on kallista ja ihan turhaa rahanmenoa, muutamakin annos vie nykyään yöunet ja aiheuttaa puuroisen ja inhottavan olon koko seuraavaksi päiväksi. Ja vaikuttaa muutenkin siihen, mitä seuraavana päivänä voi tehdä eli ei ainakaan mennä lenkille. Ja jos on vähän mopo karannut käsistä pojan ollessa yöhoidossa, seuraava päivä on ihan kamala. Miksi haluan itselleni sellaista?
No tietysti siksi, että kännissä on kivaa. Ja pari viinilasillista rentouttaa ihanasti, palkitsee rankan viikon jälkeen ja tuntuu vaan parhaalta ikinä. Olen tavallisesti vähän syrjäänvetäytyvä ja pidättyväinen ja mielestäni olen pikku hutikassa paljon parempaa seuraa. Ja juhlat joissa on hyvä juomatarjoilu eivät voi olla muuta kuin hyvät juhlat!
Jossain vaiheessa tajusin, että vaikka yleisesti ajatellaan näin, tai ainakin olen aina ajatellut, että muutkin kuin minä ajattelevat, ja vaikka ainakin Rosa Meriäinen ajattelee, asia ei ehkä oikeasti olekaan niin. Että ehkä olenkin vain oppinut ajattelemaan näin. Olen välillä lukenut vanhoja päiväkirjojani ja huomannut, että nuorempana en ollenkaan ajatellut niin, vaan rentoutuksena ja palkintona toimivat ihan eri jutut. Ja siideri oli pahaa, viinistä nyt puhumattakaan. (Baarissa kyllä piti silloinkin olla kunnon juomat, että kehtasi tanssia korokkeella.) Ja oikeastaan se, jos viikon odotettu kohokohta on perjantai-illan viinilasillinen, tekee elämästä aika kurjaa. Tai ainakin siis minun elämästäni tekee teki.
Vaikka kammottaa ajatella menetettyjä terassireissuja kun aurinko paistaa ja elämässä kaikki on hetken ihan pelkästään hyvin, tai mökkireissuja kun ei voikaan istua terassilla saunajuoman kanssa, toisaalta olisi aika kivaa herätä juhannuspäivän aamuna mieli kirkkaana ja lähteä lenkille.
Näistä syistä otan tavoitteekseni määrittelemättömän pitkän ajan ilman alkoholia. Siis määrittelemättömän, mutta pitkän. Jos elämä tuntuu vuoden päästä siltä, että olen menettänyt enemmän kuin saanut, siltä että mitkään juhlat eivät enää ole kivoja ja etelänreissujen illat ovat turhanpäiväisiä ilman viinilasia parvekkeella, asiaa täytyy miettiä uudelleen. Mutta nyt uskon, että vaikka aika monia ehkä jotain kivoja juttuja menetän, niin kuitenkin enemmän saan. Se jääköön nähtäväksi ja siihen asti elämäni olkoot tältä osin yksinkertaisempaa.