Jätin eilisestä listastani pois yhden tavoitteen, koska ”se on outo”. Mutta nyt tarkemmin ajatellen haluan kuitenkin vielä kertoa sen, koska vaikka se onkin ehkä vähän outo, se on myös aika hauska ja se oli sekä viime vuoden listalla että ensi vuoden listalla. Ja tavallaan se on tärkein kaikista hyvinvointiin liittyvistä tavoitteistani.

”Olen se tyyppi, joka kantaa aurinkotuolin pään päällä, enkä altaanreunalla breezeriä juova tuhti täti.”

​​Toissasyksynä kun oltiin etelässä, näin allasalueella nämä molemmat. Siellä oli fyysisesti hyväkuntoisen näköinen äiti, joka päätti siirtää aurinkotuolin toiseen paikkaan nostamalla sen rempseästi päänsä päälle. En tiedä olisinko pystynyt itse kantamaan aurinkotuolia pään päällä, tai pystyisinkö nyt, mutta ainakaan en ikimaailmassa olisi tehnyt niin! Mulla on tapana heittäytyä sellaisissa tilanteissa melkoiseksi pullamössöksi.

Samaan aikaan lastenaltaan reunalla istui joukko isokokoisia brittiäitejä vahtimassa lapsiaan​ juomassa breezeriä. Välillä joku kipaisi hotellin minimarketista pussillisen lisää juomia.

Itse istuin vähän sivummalla aurinkotuolissa juomassa yhtä breezeriäni ja katselemassa kun mies leikki pojan kanssa altaassa. (Itse en tietenkään voinut mennä altaaseen, koska  selluliitti). Tajusin, että nyt voin päättää, haluanko viiden vuoden kuluttua olla se äiti, joka kantaa aurinkotuolin pään päällä, vai se, joka istuu kännissä altaan reunalla. Ja vaikka niillä breezeriäideillä oli varmasti ihan hauskaa, olen silti mielummin se aurinkotuolityyppi.