Aloitus
”Pahe on eettisesti huono inhimillinen ominaisuus tai luonteenpiirre, paha taipumus tai tapa” [1]
Tässä blogissa käsittelemiä paheitani en kuitenkaan lähtökotaisesti pidä eettisesti huonoina ominaisuuksina tai suorastaan pahoina tapoina. Paheet tarkoittavat minulle enemminkin asioita, joita teen liikaa tai toisaalta liian vähän, ja joita muuttamalla uskoisin olevani onnellisempi/aikaansaavampi/iloisempi/pirteämpi/tehokkaampi/fiksumpi/valitsejokumuukomparatiivi. Teksteissäni tulen myös varmasti sivuamaan asioita, jotka sellaisenaan tekevät minut hyvinkin iloiseksi, mutta ovat hieman erikoisia tai jopa noloja tunnustaa – ehkä silloin kun pääsemme vaihtoehtoiseen elokuvamakuuni tai täydellisen välipalan reseptiin. Ehkä jossain vaiheessa kirjoitan jopa riisikakuista. Joskus tulen aivan varmasti sivuuttamaan blogini aiheen täysin ja kirjoittamaan mieltäni kuumentaneesta uutisesta, kommentista tai tapahtumasta julkisessa kulkuvälineessä. Tekstini eivät varmasti tule pysymään tarkasti rajatun aiheen raamien sisällä, ja tätä voisin pyytää anteeksi, jos olisin siitä pahoillani.
Tämän blogin aihe on valikoitunut yksinkertaisesti helppouden perusteella. Itsestään on aina helppo kirjoittaa, ja vielä helpompi silloin kun valitsee aiheita, joita on itse ehtinyt pohtia ja ihmetellä jo pidemmän aikaa. Blogin perustaminen ja sen aihe nimittäin liittyvät hyvin tiiviisti nyt paljastamaani ensimmäiseen paheeseeni. Olen suunnittelija. Ja suunnittelun suunnittelija.
Veikkaisin samaa piirrettä olevan lähes jokaisessa ihmisessä. Suunnittelemme siivoavamme huomenna, sopivamme tapaamisen kiireessä unohtuneen pitkäaikaisen ystävän kanssa, lukevamme Kalevalan, lähettävämme joskus niitä joulukortteja ja opettelevamme täydellisen tiramisureseptin. Joillain, kuten minulla, suunnittelu voi vähän ryöstäytyä käsistä. Suunnittelen usein suunnittelemista. Suunnittelen, että huomenna suunnittelen työpäiväni selkeästi, jolloin kotiin lähtiessä on hyvin aikaansaanut olo. Teen listoja. Lukuisia listoja yhdestä asiasta. Matkalle lähtiessä minulla voi olla alustava pakkauslista, kategorioittain jaoteltu pakkauslista, lista puuttuvista asioista, lista selvitettävistä asioista, ostoslista, kauppakohtaiset ostoslistat sekä tehtävälista. Päässäni pyörii jatkuvasti lukematon määrä yksityiskohtaisia suunnitelmia vaihdellen seuraavien kahden tunnin tapahtumista puolentoista vuoden päästä 30-vuotisjuhlissani pitämääni puheeseen. Minulla on myös todella paljon pitkäaikaisia haaveita, joista harva on toteutunut tai toteutuakseen.
Yksi pitkäaikaisimmista suunnitelmistani on kirjoittaminen. Kirjoitan jatkuvasti kaikenlaista, pieniä muistiinpanoja, päiväkirjaa, yksittäisiä lauseita, lainauksia niin kirjoista, näytelmistä, elokuvista, ystävieni suusta kuin raitiovaunussa kuulemistani keskusteluista, niitä listoja, viestejä ja kortteja. Olen myös kirjoittanut pitkiä kirjeitä ja sähköposteja lukuisille ystävilleni, ja puolisen vuotta jopa blogia. Rakastan kirjoittamista ja jatkuvasta kirjoittelustani huolimatta siitä ei tunnu jäävän mitään käteen. Tekstini hukkuvat yksittäisiin lappuihin, sähköpostin luonnosviesteihin, muistikirjoihin ja lopulta roskiin päätyviin ranskalaisiin viivoihin.
Tämän blogin aloittamista olen suunnitellut pari vuotta. Minulla on useita keskenjääneitä blogikirjoituksia, lukuisia nimiehdotuksia, jo unohtuneita ajatuksia ja muistiinpanoja, joissa parhaimmillaan lukee vain ”kirjoita siitä…”. Sen vuoksi tämän blogin on tarkoitus edustaa suunnittelun (suunnittelun) lopettamista, mahdollistaa rakastamani kirjoittelu ja tarjota sopivaa haastetta tekstieni parantamiseen. Mahdollisuutta siirtyä keskeneräisistä lippulappusista viimeisteltyihin teksteihin. Suunnitelmani mukaan tämä onnistuu.