Sosiaalisen median helmiä valmiiksi pureskeltuina

Tänään on tiistai. Se tarkoittaa sitä, että aloitan aamuni tietyllä tavalla. Suurin osa aamusta on samanlaista kuin kaikkina muinakin arkiaamuina. Herään kellonsoittoon, torkutan (pahe nro 2), raahaudun ylös, suljen makuuhuoneen oven, jotten herätä vielä nukkuvaa, peseydyn, meikkaan, valmistan kaksi ruispalaa ja puoli litraa teetä, ja tämän jälkeen istun syömään ja selaamaan sosiaalisen median sovelluksia sekä iltapäivälehtien nettitarjontaa (pahe nro 3). Mutta koska on tiistai, aloitan ensin jollain paremmalla lukemisella. Jos olisi torstai, tekisin saman.  Tiistaisin ja torstaisin aamuuni on kuuluu pahe, jonka jäljille pääsin jo vuosia sitten, enkä sen jälkeen ole päästänyt irti. Aluksi kyseessä oli varsin satunnaista huvittelua, mutta jossain vaiheessa jäin koukkuun ja opin tiistai-torstai-aikataulun. Kyseessä on luonnollisesti yksi viihdearvoltaan parhaista nettisivustoista, Feissarimokat.  Lukijat lähettävät kyseisen sivuston ylläpidolle ruutukaappauksia hauskoista statuksista, kuvista, kommenteista jne., joihin törmäävät Faebookin tai muiden sosiaalisen median sovellusten äärellä. (Olen tietoinen siitä, että missään ei varmisteta päivitysten tai niitä lähettävien ihmisten olevan oikeita ihmisiä. Tämä ei minua haittaa.) Ylläpito poistaa näistä henkilö- ja yhteystiedot ja julkaisee parhaat sivustollaan tiistaisin ja torstaisin. Sivusto tarjoaa paitsi rehellisiä mokia, kuten väärälle sivustolle postattuja kommentteja, kuvan taustalle eksyneitä puolialastomia henkilöitä, tatuointeja kirjoitusvirheillä, mainosmokia ja karulla tavalla väärin menneitä käännöksiä, myös uskomattomalla tavalla eskaloituneita väittelyitä, sivulauseen epäsuorasta vihjeestä loukkaantuvia sukulaistätejä, nenilleen saavia eksilleen avautuvia hermokimppuja, argumentoinnin heikkouden maailmanmestaruudesta kilpailevia hemmoja, draamantäyteisiä teinejä, ihmisiä, jotka eivät vain tajua, sekä tietysti Äityleitä. Ja tämä kaikki osuu omaan huumorintajuuni kuin nenä päähän, nyrkki silmään tai kielikuva blogitekstiin. Läheskään aina en tiistai- tai torstaiaamuisin naura ääneen, mutta joka kerta huvitun. Ja jokainen kerta myös toivon, että malttaisin olla vaikka parikin viikkoa lukematta, jolloin saisin isomman kasan uutta luettavaa kerralla.