Hiton raskasta olla raskaana

Kaikki on hyvin, arki on ollut tasaista ja seesteistä eiliseen asti. Eilen iski raskauskiukku tai oikeastaan marttyyrikohtaus. Avomiehen töissä on ollut jo monta viikkoa stressaavaa ja meidän muutamien viikkojen päästä alkava loma on vain lisännyt stressiä. Raskaus on tuonut lomasuunnitelmiin ihan järjettömän stressilisän nimeltä ”elämämme viimeinen loma kahdestaan, tässä se nyt on, tehkää kaikki mitä ette enää kohta voi tehdä”. Ei varmaan tarvitse erikseen edes mainita, että suunitelmia ei oikeastaan ole, ne ovat levällään juuri tuosta samaisesta syystä, mielessä pyörii lähinnä ajatukset ”onko tämä nyt tarpeeksi hienoa, että tähän kannattaa uhrata elämän viimeiset hetket.” Tiedetään, tämä on naurettavaa, mutta samalla mielestäni tärkeää. Tämä lomastressi, työstressi, yleinen raskausstressi ja miljoonan muun asian stressi eskaloituitui eilen kiukkuun.

Kiukun myötä rupesin miettimään, että naiset ovat varmaan raskaana siitä syystä, että heidän päänsä kestää tämän myllerryksen paremmin. Meidän taloudessa avomies on ihan loppu pelkän työstressin iskiessä ja siinä vaiheessa vauva-asiat menevät ihan yli ja ympäri. Itsellä taas pyörii mielessä tuhat asiaa vauvan lisäksi, kuten työ- ja arkiasiat, mitä tänään syödään, mitä viikonloppuna tapahtuu ja mitä seuraavan vuoden aikana tapahtuu, mitä pitää ostaa, mitä ei ja miksi ei. Toisaalta miehet eivät ehkä stressaisi näin paljoa saatika näin turhista asioista. Suurimman osan ajasta kuitenkin tuntuu, että olen tämän mahan kanssa ihan yksin, kun toinen ei edes tunnu muistavan, että tässä ollaan nyt raskaana. Ja kyllähän sen tajuaa, ei tämä asia muistuta olemassaolostaan jatkuvasti miestä vaan vain minua.

Ennen raskautta mietin, että eikö noiden raskaana olevien naisten päässä pyöri mitään muuta, nyt tiedän että ei pyöri. Ajatukset saa huijattua ajoittain hetkellisesti pois, mutta jokainen päivä pitää suunnitella. Itselleni tämä on tarkoittanut rutiineja rankalla kädellä, piti opetella syömään aamiaista ja se aamiainen pitää muistaa ottaa mukaan töihin. Pitää miettiä milloin pääsee vessaan ja varmuuden vuoksi käydä AINA kun voi. Mukana pitää olla jotain syötävää ja vähintäänkin vesipullo aina. Pitää ajoittaa päikkäreitä ja miettiä vaatteita, ajatukset harhailevat milloin mistäkin aina lopulta vauvaan. Kysyin huvikseen mieheltä kuinka paljon hän ajattelee raskautta ja tulevaa vauvan päivän aikana, vastaus oli ”ehkä kerran päivässä tai joka toinen päivä”. Olen kateellinen miehelle, on nimittäin uuvuttavaa prosessoida tätä asiaa ihan koko ajan.

Vaikka itse raskaus on ollut kohdallani aika helppo fyysisesti, niin on tämä ihan hiton raskasta olla raskaana.