Onni löytyy kaurapuurosta.
Kiireetön aamu, krapulaton pää (eilisestä hulinasta huolimatta) ja kulhollinen kaurapuuroa (sitä oikeasti löytyy tuolta mustikoiden ja raejuuston alta). Tämä on pieni pala mun taivasta. Kaiken kruunaisi jaloissa pyörivä koirapoika, mutta herra on roudattu hoitoon jotta omistaja pääsisi hunningolle. Tämä kämppä tuntuu oudolta ilman sitä pörriäistä. On aivan liian hiljaista ja tyhjää.
Tänään aamupalaani kuuluvat myös olennaisena osana nämä:
Vaikka pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ja hyvää ravintoa, niin en mä mitään sotilaallista kuria noudata. Saan syödä mitä huvittaa, ja onnekseni nykyään minua huvittaa syödä kaikkea moskaa paljon vähemmän kuin ennen. Mutta aina on tilaa merkkareille.
Olen tässä vähän kahden vaiheilla, että lähtisinkö nostamaan kahvakuulaa vai antaisinko kropan vain levätä koko viikonlopun. OnRampin alussa päätin, että jätän muut voimailut sen ajaksi pois viikko-ohjelmasta, mutta jotenkin nyt tuntuu siltä, että nuo ihanat rautapallot huutavat nimeäni salin hämärissä. Syön vielä muutaman (kaikki) merkkarin ja päätän sitten.
–
..monta tuntia myöhemmin: no en mennyt. Mutta ajattelin meneväni ja tekeväni kunnon treenin, joten voin sanoa melkein treenanneeni. Sen sijaan olen viettänyt koko päivän pyjamabileitä ja katsellut kaikenlaisia sarjoja Ruutu.fi:stä, joita mulla ei ole viikolla aikaa katsoa. Ihanaa. Olen todellakin viettänyt kunnon lepopäivää. Ja tulipa vielä ajatuksenpoikanen jostain mieleni syvyyksistä liittyen tuohon edellä mainitsemaani moskan syömiseen: nykyään huomaan pitäväni myös sellaisten ruokien mausta, joita ennen pidin mauttomina. Ja ennen siis söin viikoittain hirvittävät määrät irtokarkkeja, pikaruokaa ja muutenkin ravintoköyhää ruuan tapaista ainetta. On suoranainen ihme, etten ole koskaan ollut ylipainoinen. Kaikki se moska kaiketi turrutti makuaistini (monen muun lisäksi), enkä pitänyt normaalia ruokaa maultaan kovinkaan kummoisena, sillä sitä ei oltu kyllästetty ties millä aromivahventeilla. Nykyään pidän jopa perus Corn Flakes -muroista, jotka aikaisemmassa elämässä maistuivat mielestäni lähinnä tapettiliisteriltä. On se jännää.