On aamuja ja on aamuja. Sitten on aamuja, jolloin päässä soi Lemmenlaivan tunnusmusiikki repeatilla jo ennen kuin saat silmät auki. Yrität heräillä hämmennyksen vallassa ja mietit, että onko pääsi vaihtunut yön aikana jonkun toisen kanssa. Onneksi koirapojan tarkasti tähdätty aivastus-pärskäytys suoraan unen ja valveen rajamailla häilyvän viattoman koiranomistajan naamalle palauttaa järjestyksen kaaokseen. On siis aamu, pään sisäinen jukeboxini on tiltissä ja on lähdettävä aamulenkille.

Koska olen joku aika sitten siirtynyt tälle vuosituhannelle ja hankkinut itselleni sykemittarin, on lenkkeilyynkin tullut ihan uusi fiilis. Saan nähdä jokaisen lenkin ja treenin jälkeen raakaa dataa siitä, että mitä liikkuminen on kropalleni tehnyt. Ainutlaatuista. Tänään aamulenkkeilin reippaasti (tästäkin syystä terrieri on oiva lenkkikaveri) n. 45 minuutin ajan vaihtelevassa maastossa ja poltin mittarin mukaan 250kcal, maksimisykkeeni oli 147 ja minimi 84. Kai se on ihan hyvä lenkki ollut, siltä se ainakin tuntui. Kunhan saan keräiltyä dataa liikkumisestani vielä enemmän niin numeroviidakko alkaa selkeytymään minullekin.

Tämän viikon suurimpiin suorituksiin lukeutui kunnialla loppuun saatettu OnRamp -kurssi. Ja tulokset paranivat sen verran roimasti, että ei näitä kuluneita kolmea viikkoa ole ainakaan hukkaan heitetty. Vähän haikea fiilis, sillä meillä oli todella hyvä ryhmä ja joka aamu oli kiva mennä liikkumaan ennen kukon kiekaisua. Nyt pitäisi kehitellä itselleen sellainen optimaalinen viikko-ohjelma, joka sisältää sekä kahvakuulan nostamista että Crossfittiä. Kahvakuulia mulla on jo ikävä, sillä olen pidättäytynyt niiden nostamisesta OnRampin ajan. Tämä korjataan tänään; iltani on pyhitetty kauniin värisille rautakuulille ja uskolliselle orjapiiskurilleni GymBossille – paras Personal Trainer ikinä!

Tässä motivaatiokuvaa itselleni. Näitä abseja kohti mennään, yksi nosto kerrallaan:

Kuva täältä.