Vaihtoehdoitta vegaani

15.8.2024 vegaanipiru

Eläinten teurastaminen Suomessa

Elätkö siinä harhaluulossa, että Suomi on jonkinlainen tuotantoeläinten onnela?

Suomessa teurastettiin esimerkiksi vuonna 2021 yhteensä yli 86 miljoonaa eläintä.

Lihaa syövät ihmiset kuvittelevat jostain syystä, että ihmisillä on oikeus kasvattaa muiden lajien eläimiä siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että eläimet aiotaan tappaa. Eläimet siis syntyvät ainoastaan kuollakseen eli tullakseen teurastetuiksi. Ne syntyvät ainoastaan sen vuoksi, että ihmiset haluavat syödä niiden ruumiita, eikä niiden elämälle anneta muuta arvoa. Kyse on vain rahasta ja vain ihmisten mieliteoista.

Tämä pätee aivan samalla tavalla niin ei-luomutuotantoon kuin luomutuotantoonkin: KAIKKI tuotantoeläimet kasvatetaan hyödynnettäviksi ja tapettaviksi riippumatta siitä, millaisia väitteitä niiden elinoloista esitetään. Eikä tämä siis koske ainoastaan lihantuotantoa, vaan myös maidontuotantoa, jossa lehmät lähetetään teurastettaviksi heti, kun ne eivät enää kykene lisääntymään jatkuvasti ja tuottamaan tarpeeksi maitoa. Kaikki tuotantoeläimet kokevat täsmälleen saman kohtalon ihmisten käsissä.

Eivätkä teurastettavien eläinten määrät ole vähäisiä, vaan aivan käsittämättömän suuria. Ruokaviraston (1) mukaan suomalaisissa teurastamoissa teurastettiin vuonna 2021 noin 82 miljoonaa broileria, 1,9 miljoonaa lihasikaa, 920 000 kalkkunaa, 570 000 broileremoa, 260 000 nautaa, 50 000 lammasta, 35 000 emakkoa, 8 800 sorsaa, 4 600 hanhea, 1 000 kanaa, 3 000 ankkaa, 780 hevosta ja 750 vuohta.

Laitan tämän tyrmistyttävän luvun vielä uudestaan: Suomessa teurastettujen eläinten yhteenlaskettu määrä oli vuonna 2021 noin 86 200 000 eläintä, siis 86,2 miljoonaa eläintä.

Tuotantoeläimiä ei teurasteta silittelemällä – ei edes luomutuotannossa. Kaikki tuotantoeläimet teurastetaan samoissa teurastamoissa ja samoin menetelmin. Teurastettavat eläimet tainnutetaan pulttipistoolilla tai sähkö- tai kaasutainnuttimella, ja sen jälkeen niiden kaulavaltimot katkaistaan, jolloin eläimet kuolevat verenhukkaan (1). Jostain syystä ajatellaan siis niin, että jos eläin ei ymmärrä eikä tunne sitä, kun se tapetaan, sen elämän päättäminen ainoastaan rahan ja ihmisten mielitekojen vuoksi on ihan normaalia.

Ei se ole.

Erikoista on myös se, kuinka suljetuissa oloissa teurastamot voivat toimintaansa harjoittaa. Teurastamot nimittäin valvovat toimintaansa omavalvontasuunnitelman avulla: kukaan ulkopuolinen henkilö, teurastamoissa olevia viranomaisia lukuun ottamatta, ei pääse seuraamaan teurastamojen käytäntöjä eläinten pidosta ja tainnutuksesta (1).

Uskotko, että yksikään Suomessa vuosittain teurastettavista kymmenistä miljoonista eläimistä ei koskaan kärsi ihmisten käsissä? Vai eikö sillä mielestäsi ole mitään väliä? Luuletko, että ihmisellä on oikeus antaa eläimelle elämä – erittäin lyhyt elämä kyseenalaisissa oloissa – ainoastaan siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että eläin aiotaan tappaa?

LÄHDE 1: Ruokavirasto (2023). Usein kysyttyä teurastuksesta. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-hyvinvointi/elainsuojelu-teurastuksessa-ja-lopetuksessa/usein-kysyttya-teurastuksesta/ [viitattu 15.8.2024]

Avainsanat: eläinmaatalous, ilmastonmuutos, karnismi, liha, lihantuotanto, luontokato, maatalous, maidontuotanto, maito, maitotuotteet, ruoantuotanto, ruoka, tuotantoeläimet, yhteiskunta

puheenaiheet ruoka-ja-juoma vastuullisuus uutiset-ja-yhteiskunta

Karnismin loppu on kivulias mutta välttämätön

Koska karnismi on niin syvään juurtunut uskomusjärjestelmä, karnismin ja sen vaikutustapojen tiedostaminen on vaikeaa ja synnyttää ihmisissä suurta tiedollista ristiriitaa. Tämän vuoksi karnismin tiedostamista vastustetaan monin tavoin, eikä karnismin paljastumisen missään nimessä haluta antaa muuttaa omia ajattelu- ja toimintatapoja. On helpompaa jatkaa samaan tapaan, kuin ennenkin, kuin ottaa omat ajattelu- ja toimintatapansa kriittisen tarkastelun kohteeksi ja uskaltaa kyseenalaistaa ajattelunsa ja toimintansa perusteet. Esimerkiksi veganismin vähättely ja sille nauraminen ovat keinoja, joilla omia karnistisia ajattelu- ja toimintatapoja sekä karnismia uskomusjärjestelmänä pyritään suojelemaan, ylläpitämään ja vahvistamaan.

Karnismin asema on kuitenkin jo horjumassa, sillä siihen perustuvien ajattelu- ja toimintatapojen ongelmallisuus on käymässä yhä näkyvämmäksi. Karnismi on täysin kestämätöntä ihmisten terveyden ja eläinten hyvinvoinnin sekä luonnon ja koko planeetan selviytymisen näkökulmista. Taistelu karnismin puolesta on yhä voimakasta – sitä voimakkaampaa, mitä selvemmin karnismin vääristyneet kasvot alkavat näkyä ja mitä enemmän karnismin paljastuminen alkaa uhata karnismiin nojaavien tahojen taloudellisia etuja. Menneisyyteen ei kuitenkaan ole enää mahdollista palata. Minkä tahansa huomaamattomiin jääneen (ja tarkoituksella jätetyn) uskomusjärjestelmän paljastuminen johtaa väistämättä sen yhä laajempaan tiedostamiseen ja samalla myös sitä ylläpitävien ajattelu- ja toimintatapojen kritisointiin ja torjuntaan, niin myös karnismin. Karnismi ei ole enää kyseenalaistamattomasti ”normaalia”, ”luonnollista” eikä ”tarpeellista”, vaan jotain aivan muuta.