Vegaaninen on jotain, joka ei ole eläinperäistä, vaan kasviperäistä. Koska ihminen on eläin, ihminen ei voi olla vegaaninen, mutta hän voi olla vegaani. Vegaanille tai vegaanin valitsemalle veganismille ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää. Toki määritelmiä on esitetty, joskus väljempiä ja joskus tiukempia, mutta todellisuudessa ei ole olemassa mitään universaalia ja tyhjentävää, jonkinlaiseen kosmiseen sääntökirjaan kirjattua vegaanin tai veganismin määritelmää.

Käytännössä ”eläimistä valmistettujen tuotteiden käyttämättä jättäminen” lienee ainoa ”sääntö”, jonka jokainen vegaani voinee allekirjoittaa, mutta senkään rajat eivät aina ole aivan tarkat. Esimerkiksi hunajan vegaanisuus jakaa mielipiteitä. Erilaisia näkemyksiä on myös siitä, kuinka laajasti veganismin on vaikutettava ihmisen arjessa: voiko olla vegaani, jos esimerkiksi kutoo sukkia lampaanvillasta tehdystä langasta tai jos hävittää kasvimaaltaan muurahaisia pelastaakseen satonsa?

Kaikki määritelmät ovat aina kontekstisidonnaisia. Itselleni veganismi tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että oma ravintoni ei ole eläinperäistä enkä osta omaan käyttööni muitakaan eläimistä tehtyjä tuotteita. On paljon helpompaa yksinkertaisesti sanoa, että olen vegaani, kuin selittää yhä uudestaan eri tilanteissa, että en syö lihaa, maitotuotteita, kalaa, kananmunia jne.

Usein, kun joku kertoo olevansa vegaani, muihin ihmisiin iskee jostain syystä pitelemätön tarve etsiä ja löytää vegaanin arjesta ”virheitä”, toisin sanoen jollain tavalla todistaa, että tämä ei olekaan ”oikea” vegaani. En tiedä, mistä moinen johtuu – ehkäpä vegaanin oletetaan veganismillaan arvostelevan muita ihmisiä, mikä puolestaan synnyttää muissa ihmisissä jonkinlaisia outoja alemmuudentunteita, joista he pyrkivät pääsemään eroon osoittamalla, että vegaani ei olekaan heitä parempi ihminen. Myös jotkut vegaanit, jotka ovat kehittäneet hyvin tiukan veganismin määritelmän, näyttävät joskus keskittyvän lähinnä muiden ihmisten ”vääränlaisen” veganismin ”paljastamiseen”.

Kuten todettu, veganismilla ei kuitenkaan ole vain yhtä oikeaa määritelmää. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia, ja lopulta jokainen voi pyrkiä päättämään ainoastaan omista asioistaan ja tekemään valintoja vain omasta puolestaan.

Otetaanpa esimerkiksi ihminen, jolla on jo vuosien ajan ollut lemmikki, vaikkapa koira tai kissa. Kun tämä ihminen päättää lopettaa eläinperäisen ruoan syömisen, pitääkö hänen ryhtyä syöttämään myös lemmikilleen vegaanista ruokaa? Ei tietenkään. Jo eläinsuojelulakikin velvoittaa eläimen omistajaa huolehtimaan lemmikistään parhaalla mahdollisella tavalla, mikä tarkoittaa myös sitä, että eläimelle tarjotaan sille sopivinta ravintoa. Esimerkiksi koiralle sopivin ja lajityypillisin ravinto on tietenkin lihaa ja luuta. Koirat ovat lihansyöjiä aivan eri potenssiin, kuin ihmiset, senhän näkee jo hampaista: koiran hampaat soveltuvat nimenomaan palojen repimiseen, jyrsimiseen ja kaluamiseen, eivät jauhamiseen, kun taas ihmisen ”lehmänhampaat” soveltuvat kasviperäisen, kuitupitoisen ruoan pureskelemiseen ja hienontamiseen.

Pitäisikö vegaanin sitten antaa lemmikkinsä pois, jollekin ei-vegaanille, jottei hänen tarvitsisi enää ostaa eläinperäistä ruokaa edes lemmikilleen? Ei tietenkään. Lemmikin hylkääminen ei millään tavalla edistäisi kyseisen eläimen hyvinvointia eikä olisi millään muotoa eettisesti oikein. Tuskinpa vegaaniksi ryhtynyt ihminen hankkiutuu eroon ei-vegaanista puolisostaan tai ei-vegaaneista lapsistaan, joten miksi ihmeessä hänen pitäisi oman veganisminsa vuoksi luopua myöskään nelijalkaisesta perheenjäsenestään? Kun eläimelle antaa kodin ja perheen, sitoutuu huolehtimaan siitä koko sen eliniän ajan.

Ihmiset elävät erilaisissa olosuhteissa, eikä sen pidä rajoittaa vegaaniksi ryhtymistä. Jos vegaanille ja veganismille olisi olemassa hyvin tiukat rajat, eikä esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden karsiminen omasta ruokavaliosta ja omista käyttötavaroista ”riittäisi”, vegaaneja olisi paljon nykyistä vähemmän. Kukin vegaani voi olla vegaani ainoastaan omasta puolestaan, sillä kyseessä on henkilökohtainen päätös – jolla tosin on suuremmassa mittakaavassa globaaleja vaikutuksia.