Lapsettomuus ja Korona

Kuten useimmat tietävätkin Korona viruksen leviäminen aiheutti katkon myös lapsettomuushoitojen toteutuksessa. Se vaikutti monien lapsettomuudesta kärsivien hoitoihin ja jopa tulevaisuuteen. Elämme epävarmuudessa; koska hoitoihin taas päästään ja koska on edes turvallista mennä hoitoihin?

Nykytilanne

Meidän tilanne on sinänsä tavallaan monia muita helpompi, koska olemme siirtymässä yksityiselle puolelle ja emme ole jumissa julkisen puolen jonoissa. Jonoissa, jotka tunnetusti ovat pitkät kaikkine kesätaukoineen ym viivästyksineen…. Kuitenkin tilanne on omalta kannaltani hyvinkin katkera, sillä juuri kun sain viime kesän kokemukseni käsiteltyä ja kun olin valmis ottamaan yhteyttä yksityiseen puoleen tuli Korona. Pian epidemian alettua alkoi myös hoitojen keskeytys, ymmärrettävistä syistä. Tuntuu kuin aika vain menisi eteenpäin eikä asialle voi mitään.. Tilanteeni on siinä mielessä hankala, että olen jo kolmenkympin puolella, lähestyn neljääkymmentä (ikäkriisiä pukkaa), joten jokainen vuosi, joka jää käyttämättä tarkoittaa isompaa riskiä hoitojen kannalta.. Varsinkin kun meillä munasolujen saaminen ei ole ollut niin helppoa, joten voi vain kuvitella miten paljon vaikeampaa se on kun ikää tulee lisää…biologinen kello todellakin tikittää ja tikittää kovaa….

Vaikutukset parisuhteeseeni?

Olen myös arastellut käydä keskustelua aiheesta mieheni kanssa, koska olen pelännyt minkälaisen vastaanoton saan, tuleeko vastaan seinä ettei ole enään halukkuutta eikä jaksamista jatkaa hoitoja. Tuo keskustelu on ollut mielessäni jo Joulukuusta alkaen, mutta olen sitä jatkuvasti siirtänyt ja siirtänyt.. Alkuvuodesta varovaisesti tiedustellessani asiaa, sain vastauksen että voitaisiin niitä jatkaa mutta se on vain kovin rankkaa..

Kävimme jonkin aikaa sitten pitkän ja hartaan keskustelun aiheesta ja yllättäen mies oli valmis vielä yrittämään, vaikka myönsikin että myös häntä pelottaa lähteä taas siihen rumbaan…. Kävimme (taas kerran) läpi pelkojani siitä että menetän hänet ja ymmärsin ettei peloillani, että menetän hänet hoitojen epäonnistumisen vuoksi ole todellista pohjaa ja kuinka ajatukseni että hänet olisi ”parempi vapauttaa jollekin toiselle, joka voi antaa sen lapsen” on turha. Kuitenkin hän kertoi minun aktiivisesti työntävän häntä pois ja yllättäen hän myös oli ymmärtänyt sen, minkä takia teen niin. Ennen kuin edes kerroin tuntemuksistani, hän totesi minun tekevän sitä hoitojen takia ja koska uskon etten riitä hänelle ilman lasta tai että ajattelen että hänen on parempi jonkun kanssa kenen kanssa hän saa lapsen.. Kuitenkin hän myönsi että olen myös onnistunut työntämään häntä vähän kauemmaksi, tämän olen myös itsekin huomannut. Onneksi hän ymmärtää syyni, mutta tähän minun on kiinnitettävä jatkossa huomiota..

Uskomatonta miten kaiken keskellä minulla on oikeasti puoliso, joka oikeasti ymmärtää minua ja tuntee minut niin hyvin…Välillä se tuntuu unohtuvan tämän kaiken keskellä… . Hoidot ja siihen liittyvät tunteet, pelot ja ajatukset, (olivat ne sitten aiheellisia tai ei) ovat selvästi hyvin rankkoja parisuhteen molemmille osapuolille. Tämän kaiken keskellä pitää muistaa pitää hyvää huolta myös parisuhteesta…

Tulevaisuus?

Seuraava askel on kovin kovin pelottava ja pelottaa ottaa se viimeinen yritys käyttöön, jatkaa kunnes ikä ja talous tulevat vastaan…Kerättyäni rohkeutta uskaltauduin jo haaveilemaan hoitojen jatkamisesta ja Helmikuun lopussa aloin jo pikkuhiljaa katselemaan netistä vapaita aikoja. Josko uskaltaisin varata ajan ja ottaa sen viimeisen askeleen…. Sen minkä jälkeen meillä on kaikki mahdollisuudet käytetty ja voimme luovuttaa ”hyvillä mielin” kun kaikki on yritetty…? Ei se valitettavasti mene niin,tämä asia pelottaa ihan hirvittävästi ja aiheuttaa valtavaa stressiä tulevaisuudesta. Entä jos se viimeinen oljenkorsi ei onnistukaan ja joudumme luovuttamaan? Toisaalta tiedän että ei kannata luovuttaa liian helpolla, vaan aina kannattaa yritää loppuun asti.. Silloin ei jää mitään mitä jos/entä jos ajatuksia vaan tietää yrittäneensä kaikkensa… Joten kun epidemia hellittää olen rohkea ja varaan sen ensikäynnin, kävi miten kävi ainakin olen yrittänyt kaikkeni.

Vaikka Korona onkin maailmalla suurta pelkoa aiheuttava asiaja se pitääkin ottaa vakavasti, uskon että hoitojen jatkamisen suhteen  suurin peikko on omassa mielessäni ja ajatuksissani. Pitää vain keksiä miten voittaa tämä pelko ja jatkaa yrittämistä…