Keväällä 2016 otin ison askeleen ja pyysin gyneltäni lähetteen hormonipoliklinikalle.Silloin takana oli 2vuotta yrittämistä tai ”yrittämistä ilman stressaamista” kuten mieheni sanoi, koska hän ei halunnut aisan suhteen stressata. Takana oli yksi kemiallisen raskauden epäily mutta ei muita merkkejä onnistumisesta ei ollut.

Kuitenkin miehen toivomuksesta odotettiin vielä vuosi (opiskelin ja teimme kotona remonttia jne) ja sitten uudella lähetteellä polille. Odotus ennen käyntiä oli stressaavaa ja käynti jännitti kovasti. Yllättäen jo alle 2kk päästä täristen mentiin naistenklinikan ovesta sisään.. pelko oli suuri, entä jos onkin jotain isosti vikana tai sanotaan ettei voidakaan ollenkaan saada lapsia… klinikalla vastaan tulevat maha pystyssä kulkevat naiset herättivät varovaisia haaveita, entä jos mekin kohta…

Sitä käyntiä  ennen käytiin molemmat labroissa ja mies spermanäytteessä. Nämä tulokset käytiin vastaanotolla läpi  ja kaikki oli suureksi helpotukseksemme ok. Yhdessä käytiin läpi molempien sairaushistoria ja keskusteltiin mahdollisista hoitovaihtoehdoista. Minulle tehtiin ultaääni  ja siinäkin kaikki oli ok, ei suuria muutoksia tai selittäviä löydöksiä (myöhemmin sitten hoidon aikaisessa ultrassa löydettiin endometrioosikudosta ja siitä sitten mahdollinen selittävä syy) Kuitenkin suurta ihmetystä kaiken keskellä aiheutti kysymys mistä kaikki sitten joutuu jos kaikki on kaikissa testeissä ok…

Hoidoksi päätettiin ensin inseminaatio ja koska yritystä ollut jo niin pitkään,niin jos ei kahden kerran jälkee tärppää ivf.. Joten meidät laitettiin heti inseminaatiojonoon. Kovasti kannustettiin ja kerrottiin kuinka monet tulee tässä vaiheessa raskaaksi,jo  ennen hoitojen aloitusta. Tätä hoettiin hoitojen aikana melkein joka vaiheessa ja jaksettiin kannustaa. ihanat kätilöt kyllä naikkarilla….

Kerrottiin että jonossa ollessamme voisimme ilmoittautua hoitoon jo seuraavista kuukautisista kesätauon jälkeen (käynti oli kesäkuussa, joten heinäkuun kesätauko tuli väliin), he sitten kertovat jos emme mahdu vastaanotoille ja hoidon aloitus siirtyykin kuukaudella.. (tätä ei kertaakaan kahden vuoden aikana osunut kohdallemme) Joten eikun kotiin ja odottamaan kuukautisia ja hoidon aloitusta.. pää oli kyllä pyörällä ja täynnä ajatuksia ja kysymyksiä.. Jospa silloin olisikin tiennyt minkälaista pyöritystä oli edessä ja minkälaiset kaksi vuotta hoidoissa….