Valitettavsti en löydä sykettä
Kamalinta mitä voi lasta odottava nainen kuulla, valitettavasti sykettä ei löydy. Sikiön kehitys oli jo hidastunut edellisessä ultrassa ja syke hidasta (eivät silloin tietenkään kertoneet) ja uusintakäynnillä kasvua oli tapahtunut mutta syke hiljentynyt. Ja niin yllättäen hiljeni meidän maailmamme, ulkona satoi kaatamlla mutta sisällämme oli tyhjää.. Siihen loppui se odotus uudesta perheenjäsenestä ja tulevaisuuden haaveet pienestä tuhisijasta, mutta meidän kohdallamme myös loppui yksi aikajakso elämässämme.
Tämä lause lopetti hoitomme julkisella puolella ja taas kerran valuivat hukkaat kaikki ne lääkket, pistokset ja käynnit joita olimme kahden vuoden ajan käyneet läpi. Ensimmäisen ja viimeisen kerran koko kahden vuoden hoidon aikana alkio tarttui ja tulin raskaaksi (ironista kun kyseessä oli se viimeinen mahdollisuus). Tämä raskaus kesti 9 viikkoa mutta toisaalta antoi paljon uskoa siihen että voisi olla vielä mahdolista saada se oma tuhisija, kunhan vain olisi valmis maksamaan itsensä kipeäksi yksityisellä puolella.
Julkisella puolellakaan tiemme ei ollut kovin helppo, takana 2 vuoden aikana:
- satoja käyntejä hormonipolilla
- 2 inseminaatiota, 3 ivf hoitoa
- 3, alkionkeräystä, joista yhteensä 27 kerättyä alkiota ja 10 hedelmöitynyttä, joista 4 selvisi siirtoon asti (vain yksi pakastettiin ja juuri tämä viimeinen odotti pakkasessa 6kk siirtoa)
- 4 alkionsiirtoa (joista yksi pakastetun alkion siirto),
- tuhansia euroja lääkkeisiin…
Loppujen lopuksi jokaisessa käynnissä, tutkimuksessa ja toimenpiteessä säilyi kuitenkin se usko että kyllä tämä vielä onnistuu. Edelleen uskon, että se voisi olla mahdollista. Meillä isoin ongelma on ollut saada tarpeeksi hedelmöitettyjä munasoluja, jotta siirtoja päästäisiin tekemään. Jokaisessa kierrossa saatiin loppujen lopuksi vain se yksi, joka ei sitten tarttunutkaan. Ainoastaan tuossa viimeisessä, raskauteen johtaneessa kierroksessa saatiin kaksi munasolua, joista toinen saatiin pakkaseen odottamaan uutta yritystä. Ironiaa sekin.
Kaikki tämä kuulostanee katkeralta avautumiselta, mutta se on vain elämää, ei sen enempää.