Kun olet luisunut alamäkeä jonkin aikaa…

…. ja alat olla todella v*ttuuntunut itseesi, koska et edes tiedä miksi sinulla on paha olla…

… KUNNES tajuat, että olet kirjaimellisesti tukahduttanut kaikki tunteesi täysin tiedostamatta ilmeisesti jo pari viikkoa.

Suoraan sanottuna en edes tiedä miten onnistuin olemaan huomaamatta näin kauan. Tein ”ahdistustehtäviä” (keskity hengittämiseen, mieti paikkaa jossa olet turvassa, keksi mikä tahansa hyvä asia itsestäsi, mieti ketä haluaisit kiittää…). Se, että itsestään ei saanut keksittyä mitään positiivista on vielä ihan ”normaalia” pahan fiiliksen aikana. Totuus iski kasvoille siinä vaiheessa, kun yritin miettiä läheisiäni ja vastaan nousi vain järkyttävä piikkinen muuri, joka esti ajattelemasta tai tuntemasta mitään positiivista. Kiitos aivot, että yritätte suojella minua pettymyksiltä, mutta joskus pettymyskin olisi parempaa kuin jatkuva tyhjyyden tunne.