Kun yrität olla itkemättä terapiassa mutta äänesi tärisee kuin katupora

mythbusters5.gif

Kommentit (6)
  1. Musta tuntuu, että sillon kun paniikkihäiriöni kanssa olin ihan rikki niin itkeminen terapiassa oli ihan ok. Nyt kun oon saanu itteni huomattavasti parempaan kuntoon niin ehkä ois enemmän sellanen ”ryhdistäydy” fiilis. 😀

  2. Mun terapiavuosista on jo pieni hetki aikaa, mutta samaistun edelleen, ja nauroi huolella monelle postaukselle 😀

    Tää etenkin on tuttu. Istut siinä naama vääntyneenä ja kyyneleet kirvelee silmäluomien alla, mutta en saatana itke!

    Tsemppiä terapiaan, sieltä voi toisesta päästä tulla ulos jokseenkin eheämpänä ihmisenä!

    1. Kiitos kun jaksoit kommentoida! Tykkäyksistä jo naureskelinkin että joku (sinä?) on näköjään kahlannut fossiilikerroksen läpi ihan viimeisiin postauksiin asti. Nice!

      Kiitos myös tsempeistä – musta tuntuu, että oon jo alkanut tutustua siihen ihmiseen, joka tuun olemaan terapian loputtua. Ja se on ihan käsittämättömän mahtava tunne.

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *