Ladataan...

Nyt kuulkaas, nyt on ollut vientiä!

Koska en edelleenkään oo nähnyt kikkeliä viime juhannuksen jälkeen, alkaa tää läheisyydenkaipuu saavuttaa jo melkosen mysteeriset mittasuhteet. Haluaisin toki nyt tarkentaa, että kyse ei ole siitä etteikö läheisyyttä ois ollut tarjolla, mut ei vaan oo ollu sitä gimmethat-fiilistä. Oon vähentänyt radikaalisti dokaamista viime kesän jälkeen, joten myöskään niiden lauantaiöiden "Mis oot, pannaaks?"-vonkausviestien lukumäärä on lähtenyt rajuun laskuun eikä kalenteri oo täyttynyt kännipanetukseen vastineeksi hankituilla epätoivoisilla kuivan pimpsan humalaräpellyksillä.

Mutta. Lauantaina oli lähellä.

Olin pitkästä aikaa ulkona kotikaupungissa. Pilkun jälkeen lähdin baarista yksin kohti taksitolppaa. Kävelin torin halki jolloin tosi kivan näköinen nuori mies tuli jututtaan. Jäin tilanteeseen jumiin sillä a) huomiota, jes! b) poika oli syötävän suloinen ja c) why fuck shit not. Poika oli hauska, melko slickki ja jotenkin sai mut heti lähteen siihen juttuun mukaan. Pussailtiin ja oltiin jo lähössä yhessä jatkaan. Selkeästi oli mua hieman nuorempi mutta sehän nyt olis vaan sulka hattuun. No voi pojat tässä tapauksessa ei ollut. Kysyin pojan ikää, meni jotenkin tosi vaikeeksi. Jouduin vääntään ja vääntään ja lopulta suostu näyttään henkkarit. 

Siis mopokortin. Koska harvemmin 17-vuotiailla on muita henkkareita näyttää.

Parin "mitävittuueiiii"-huudahduksen jälkeen otin tiukan ravin kohti taksitolppaa yksin. Melkein 29-vuotiaana olisi toki ollut mieletön tilanne herätä aamulla lapsuuden huoneestaan kainalossaan sälli joka on ollut 6-vuotias kun itse täytin 18 ja istua oikeen koko perheen voimin aamupalapöytään. 

 

17. Sanattomaks vetää. 

Ladataan...

Ladataan...

Noniin rakkaat sinkkumuijat. Otan hetkellisen harha-askeleen kohti kulinaristista blogia ja jaan teille erään ruokaohjeen, jota oon kokannut about kaikille miehille joita oon tavannut useemman kerran. Tätä ohjetta oon jakanut eteenpäin jo vuosia, ja jokunen vuosi sitten yksi mun silloisista työntekijöistä nimesi pastan miehenkaatopastaksi. Olin et huh, heurekaa! Nyt nasahti toi titteli! Tällä ohjeella saat meinaan saletisti kaadettua kollin lakanoihin, sillä kaikessa konstittomuudessaan ja helppoudessaan tää pasta tekee vaikutuksen mieheen kuin mieheen. Tää hullaannuttaa ennen kaikkea mauallaan mutta ei yhtään vähemmän sillä, ettei se ole mitään kasviksilla hifistelyä vaan rehellistä äijämättöä! Eka sälli jolle tätä koskaan tein totesi pastaa lapioidessaan että "Vittu et on siistiä ettet oo mikään basic porkkananpuputtaja". Ohjeen olen itse kokeilemalla hoksannut, toki sen innoittajana toimi jo kauan sitten turkulaisravintola Blankon ruokalistalta poistunut lemppariannos, Salamifetapasta. Valmistusaika safkalle n. 10-15min, eikä vaadi juurikaan aivotoimintaa jotta voit täysin keskittyä nokkelaan flirttailuun kokkailun ohella. Noniin, ei muuta ku hommiin!

 

MIEHENKAATOPASTA à la sinkkumuija

Ainekset:

1 pussi valmiita salamisuikaleita

1 purkki fetakuutioita

1 pussi pakastesipulia 

1 purkki (n.500g) paseerattua tomaattia

1 purkki pippurikermaa (esim. Valion Mustapekka-kerma)

sokeria

pastaa 

parmesaaniraastetta 

 

Gör så här

1. Laita pasta kiehumaan. Määrä sellainen kunnon kattilallinen (Slightly vague, tästä viimeistään huomaa että eka kerta kun kirjoitan ruokaohjetta!)

2. Kuumenna paistinpannu, ja heitä salamit kuumalle pannulle. Ruskista hieman, kunnes rasva alkaa karkaamaan suikaleista pannulle. Viskaa perään sipulit. Pyörittele pannulla kunnes sipulitkin ovat hieman ruskettuneita.

3. Lisää paseerattu tomaatti ja sokeria noin vähän alle ruokalusikallinen. Sokeri taittaa sekä tomaatin kitkeryyttä että tulevan pippurikerman tujuutta. 

4. Laske pannun alla olevan levyn lämpöä ronskisti kun tomaattisoosi kuplii, ja lirvauta joukkoon pippurikerma. Sekoita, ja odota se n. nanosekunti kunnes kastike taas hieman kuplii ja ota pannu pois liedeltä. 

5. Tässä kohtaa kokkailuspektaakkelia on kulunut aikaa n.7-8min ja pastan pitäisi olla juuri sopivan al dente. Poista pastakattila liedeltä ja valuta pastat välikössä. Luikauta kastikepannulle fetakuutiot sekaan ja sekoita. Heitä mukaan keitetty pasta ja huljauta kauhalla kastikkeen joukkoon. 

6. Tarjoile per heti parmesaaniraasteen kera. Ruokajuomaehdotuksena kevyen kupliva kevyt lager. 

7. Jätä tiskit pöydälle ja siirry makuuhuoneeseen. 

 

Tää on myös todella low budget safkaa, joten sopii myös himokkaiden opiskelijamimmien tarjoiltavaksi. Kun ostat kaikki ainekset ns. off brand, tulee koko satsille hintaa alle kymppi (Myös valmiit salamisuikaleet voit korvata pilkkomalla niiden sijaan pannulle paketillisen halvinta metwurstia mitä Alepan leikkelehyllyn kyykkyboksista löytyy sekä pastana toimii aivan passelisti makarooni).

Miltä kuulostaa naiset, onko tästä haastajaksi White Trash Disease Natan panopastalle?

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Tai oikeastaan siitä, miten sitä ei kannata koskaan etukäteen tehdä. 

Mikäli en ois menny leijumaan ja samalla selkeesti viskaamaan itseäni karman mustalle listalle, en varmaan istuis tässä sänkyni reunalla täydessä tällingissä samaan aikaan kun mun pitäs olla niillä kovasti leijumillani treffeillä. 

Siis voi jumalauta.

Mä olen tänään siivonnut, vaihtanut lakanat, ottanut powernapit (...jotta varmasti jaksaa painaa!) sekä asetellut kortsut valmiiksi petarin ja runkopatjan väliin (Tää on muuten ihan ässä paikka pitää kumit ns. on hand! Muista vaan aina tsekata petauspatjan alle ennen ku sun isä tulee auttaa sua sängyn kantamisessa muutossa ja lirvauttaa petauspatjan alla vaanivan muutaman kumin stockin esiin...). Puunannu itseni päästä varpaisiin, sheivannut kropan jokaisen taipeen varpaanvälejä myöden useemman kuukauden tauon jälkeen (I tell you, välillä tuntu että Scary Moviesta tuttu pensassaha ois tullu todella tarpeeseen) ja käyttänyt toista tuntia pistäen laastia naamaan sekä tukkaa tötterölle. Aivan siis kunnolla pistäny joka paikan kuntoon sitä varten että tänään mennään

Seison keskellä mun yksiötä jo kengät jalassa ja pakkaan kamoja käsilaukkuun. Laitan viestiä että nähdäänkö varttia myöhemmin mitä aiemmin (eilen) sovittiin koska oon vähän myöhässä. Kuluu vartti eikä kuulu. Nyt pitäis jo melkeen lähteä että ehtii edes siihen varttia myöhempään. Tsekkaan että heureka, mullahan on sen sällin numero viime vuodelta vielä puhelimessa tallessa ja tyyppi on online Whatsappissa, joten laitan sinne viestin et mikä meininki, nähäänkö vai onko pass sillä en haluu lähtee himasta ennen kuin se on vastannut. 

"Taitaa olla pass, oon ihan tinassa :("

Ööh, anteeks vittu mitä. Ensinnäkin, mihin helvetin deittiskenaarioon kuuluu se, että sä meet ennen niitä niin monelle bisselle jotta on mahdollisuus humalaan? Ja sit toiseksi, jos mä en olis laittanut tätä viestiä ni olisinko mä mennyt aivan dorkana yksin kuppilaan jonne sovittiin että mennään, eikä susta ois kuulunut mitään? 

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAArgh.

Mulla alkaa aidosti kaatuu kuppi ämpäri tän nykypäivän treffailukuvion kanssa, kun jengi pystyy feidaan hommat tosta noin vaan, eikä oo kellekään koskaan yhtäkään selitystä velkaa. Ghostataan tilanteesta vaan helvettiin ja that's it. Jumalauta sentään sinä nykyinen deittailun kertakäyttöisyys, kun oot luonut käytöstavattomuuden kulttuurin jossa kaikki on sallittua.

Sääli, että tällaisena iltana ku pimppikin on ku pakasta vedetty ja sitä ois kelvannut kylillä vähän näytellä, ni meikä vetää verkkarit jalkaan, woltittaa safkaa ja netflixaa yksin Frendejä. Joka on siis nykyään mulle aivan ideaali tapa viettää lauantai. Tänään vaan tuhlasin aivan liian monta tuntia tehden itseäni enkä sitä jo heti siitä hetkestä ku saavuin duunista himaan.

Pages