Leijumisesta

Tai oikeastaan siitä, miten sitä ei kannata koskaan etukäteen tehdä. 

Mikäli en ois menny leijumaan ja samalla selkeesti viskaamaan itseäni karman mustalle listalle, en varmaan istuis tässä sänkyni reunalla täydessä tällingissä samaan aikaan kun mun pitäs olla niillä kovasti leijumillani treffeillä. 

Siis voi jumalauta.

Mä olen tänään siivonnut, vaihtanut lakanat, ottanut powernapit (…jotta varmasti jaksaa painaa!) sekä asetellut kortsut valmiiksi petarin ja runkopatjan väliin (Tää on muuten ihan ässä paikka pitää kumit ns. on hand! Muista vaan aina tsekata petauspatjan alle ennen ku sun isä tulee auttaa sua sängyn kantamisessa muutossa ja lirvauttaa petauspatjan alla vaanivan muutaman kumin stockin esiin…). Puunannu itseni päästä varpaisiin, sheivannut kropan jokaisen taipeen varpaanvälejä myöden useemman kuukauden tauon jälkeen (I tell you, välillä tuntu että Scary Moviesta tuttu pensassaha ois tullu todella tarpeeseen) ja käyttänyt toista tuntia pistäen laastia naamaan sekä tukkaa tötterölle. Aivan siis kunnolla pistäny joka paikan kuntoon sitä varten että tänään mennään! 

Seison keskellä mun yksiötä jo kengät jalassa ja pakkaan kamoja käsilaukkuun. Laitan viestiä että nähdäänkö varttia myöhemmin mitä aiemmin (eilen) sovittiin koska oon vähän myöhässä. Kuluu vartti eikä kuulu. Nyt pitäis jo melkeen lähteä että ehtii edes siihen varttia myöhempään. Tsekkaan että heureka, mullahan on sen sällin numero viime vuodelta vielä puhelimessa tallessa ja tyyppi on online Whatsappissa, joten laitan sinne viestin et mikä meininki, nähäänkö vai onko pass sillä en haluu lähtee himasta ennen kuin se on vastannut. 

”Taitaa olla pass, oon ihan tinassa :(”

Ööh, anteeks vittu mitä. Ensinnäkin, mihin helvetin deittiskenaarioon kuuluu se, että sä meet ennen niitä niin monelle bisselle jotta on mahdollisuus humalaan? Ja sit toiseksi, jos mä en olis laittanut tätä viestiä ni olisinko mä mennyt aivan dorkana yksin kuppilaan jonne sovittiin että mennään, eikä susta ois kuulunut mitään? 

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAArgh.

Mulla alkaa aidosti kaatuu kuppi ämpäri tän nykypäivän treffailukuvion kanssa, kun jengi pystyy feidaan hommat tosta noin vaan, eikä oo kellekään koskaan yhtäkään selitystä velkaa. Ghostataan tilanteesta vaan helvettiin ja that’s it. Jumalauta sentään sinä nykyinen deittailun kertakäyttöisyys, kun oot luonut käytöstavattomuuden kulttuurin jossa kaikki on sallittua.

Sääli, että tällaisena iltana ku pimppikin on ku pakasta vedetty ja sitä ois kelvannut kylillä vähän näytellä, ni meikä vetää verkkarit jalkaan, woltittaa safkaa ja netflixaa yksin Frendejä. Joka on siis nykyään mulle aivan ideaali tapa viettää lauantai. Tänään vaan tuhlasin aivan liian monta tuntia tehden itseäni enkä sitä jo heti siitä hetkestä ku saavuin duunista himaan.