Leijumisesta

Tai oikeastaan siitä, miten sitä ei kannata koskaan etukäteen tehdä. 

Mikäli en ois menny leijumaan ja samalla selkeesti viskaamaan itseäni karman mustalle listalle, en varmaan istuis tässä sänkyni reunalla täydessä tällingissä samaan aikaan kun mun pitäs olla niillä kovasti leijumillani treffeillä. 

Siis voi jumalauta.

Mä olen tänään siivonnut, vaihtanut lakanat, ottanut powernapit (…jotta varmasti jaksaa painaa!) sekä asetellut kortsut valmiiksi petarin ja runkopatjan väliin (Tää on muuten ihan ässä paikka pitää kumit ns. on hand! Muista vaan aina tsekata petauspatjan alle ennen ku sun isä tulee auttaa sua sängyn kantamisessa muutossa ja lirvauttaa petauspatjan alla vaanivan muutaman kumin stockin esiin…). Puunannu itseni päästä varpaisiin, sheivannut kropan jokaisen taipeen varpaanvälejä myöden useemman kuukauden tauon jälkeen (I tell you, välillä tuntu että Scary Moviesta tuttu pensassaha ois tullu todella tarpeeseen) ja käyttänyt toista tuntia pistäen laastia naamaan sekä tukkaa tötterölle. Aivan siis kunnolla pistäny joka paikan kuntoon sitä varten että tänään mennään

Seison keskellä mun yksiötä jo kengät jalassa ja pakkaan kamoja käsilaukkuun. Laitan viestiä että nähdäänkö varttia myöhemmin mitä aiemmin (eilen) sovittiin koska oon vähän myöhässä. Kuluu vartti eikä kuulu. Nyt pitäis jo melkeen lähteä että ehtii edes siihen varttia myöhempään. Tsekkaan että heureka, mullahan on sen sällin numero viime vuodelta vielä puhelimessa tallessa ja tyyppi on online Whatsappissa, joten laitan sinne viestin et mikä meininki, nähäänkö vai onko pass sillä en haluu lähtee himasta ennen kuin se on vastannut. 

Taitaa olla pass, oon ihan tinassa :(”

Ööh, anteeks vittu mitä. Ensinnäkin, mihin helvetin deittiskenaarioon kuuluu se, että sä meet ennen niitä niin monelle bisselle jotta on mahdollisuus humalaan? Ja sit toiseksi, jos mä en olis laittanut tätä viestiä ni olisinko mä mennyt aivan dorkana yksin kuppilaan jonne sovittiin että mennään, eikä susta ois kuulunut mitään? 

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAArgh.

Mulla alkaa aidosti kaatuu kuppi ämpäri tän nykypäivän treffailukuvion kanssa, kun jengi pystyy feidaan hommat tosta noin vaan, eikä oo kellekään koskaan yhtäkään selitystä velkaa. Ghostataan tilanteesta vaan helvettiin ja that’s it. Jumalauta sentään sinä nykyinen deittailun kertakäyttöisyys, kun oot luonut käytöstavattomuuden kulttuurin jossa kaikki on sallittua.

Sääli, että tällaisena iltana ku pimppikin on ku pakasta vedetty ja sitä ois kelvannut kylillä vähän näytellä, ni meikä vetää verkkarit jalkaan, woltittaa safkaa ja netflixaa yksin Frendejä. Joka on siis nykyään mulle aivan ideaali tapa viettää lauantai. Tänään vaan tuhlasin aivan liian monta tuntia tehden itseäni enkä sitä jo heti siitä hetkestä ku saavuin duunista himaan.

Kommentit (6)
  1. Toi on niin tota. Muutamia kertoja käynyt täälläkin ja just tolleen et ite on lähtökuopissa kun toinn peruu tai parhaimmassa tapauksessa ei kuulu mitään. Onneksi kysyit ettet mennyt tyhmänä kuppilaan istumaan, kuten itelle kerran kävi. On se vähän vittumaista miten kertakäyttöistä kaikki on ja kuinka helposti toisen voi vaan heittää käytettynä nurkkaan. Tsemppiä sinne ja pitää vaan yrittää ajatella, että ehkä niitä hyviä vielä on jossain…

  2. Aijaijaij, sattuu sun puolesta. <3 Been there experienced that viimeksi viikko sitten. Vähän kuin kattaisi pöydän kahdelletoista, eikä kukaan tuu paikalle. Tuosta tilanteesta on näppärä nousta! Joko toivottaa toiselle hyvää loppuelämää – mua ei kohdella näin, tai sitten uliuli no ehkä se ei ollut niin paha, kokeillaan uusiksi, ja aijeesus, siitä se itsearvostuksen perustaso vasta viriääkin. 

    JAXUHALI.

    1. Alan kokoajan uskoa meidän soul sisters -kumppanuuteen enemmän, meinaan eilen kun soitin tän peruuntumisen jälkeen mun ystävälle, käytin vertauskuvana just tota skenaariota! ”Siis samanlainen fiilis ku järkkäisit itselles synttärikemut, ja istut yksin sun kämpässä tötteörhattu päässä ja serpentiinit kaulalla kun kukaan ei tullut paikalle.” 😀 

      Mä oon over eli öööver it, koska kuten siimä mun viime vuotisesta postauksesta johon leijumiskirjoituksessa viittasin, selvitin ettei tää jäbä checkaa mitään kohtia mun husband goals -listalta, joten en aio hukkaa yhtään enempää aikaa tähän kuvioon. 

      Laitoin yöllä hätäpäissään viestiä yhelle mun entiselle kasuaalille petikaverille josko se haluais tulla käväseen koska tuntu että kyllähän tää panostus pitää just sinä iltana johtaa johonkin! Ei onnea tässäkään tietenkään, koska tyypillä meneillään joku tapailukeissi. Laitoin sille kuvan itsestäni pettyneen näköisenä vastaukseksi johon sain bumerangina ”Sä oot kyllä helvetin kuuma” ja se on hymyilyttänyt mua vielä tänä iltanakin. Koska niinhän mä olen! 

      NOTHING CAN BRING US DOWN SISTER!!! 

      1. MITÄ TÄMÄ OOOOON! Me ollaan samikset! Ehkä oot mun saippuaoopperasisko? Yllättäen sä ilmestyt mun elämääni, en olisi ajatellut sen tapahtuvan näin.

        Kasuaalit petikaverit pitäisi pysyä vapaasti käytössä aina. Olisikohan tässä mahdollista syyttää häntä jostain virkavelvollisuuden laiminlyömisestä? Onneksi hän oli kuitenkin tuommoinen kannustava, siitä annamme hänelle pisteitä! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *