Homman vakavuudesta

Jahas. Kaksi kuukautta hujahtanut maailman siisteimmän kollikissan kanssa, ja edelleen pyyhkii hyvin. Tää on ennätys jo itsellään – ei yhtään kitkaa eikä kakkaa, ja homma vaan soljuu eteenpäin kuin itsellään. Ekaa kertaa elämässäni mä koen olevani toiselle ihmiselle oikeasti se ensimmäinen valinta, en vaan joku semikiva jonka kanssa kuluttaa aikaa kun parempaakaan ei nurkissa pyöri. Yhtenä humalaisena hetkenä muutama viikko sitten mä kuulin tän upeen tyypin suusta että hän passas ulkomailla olevan unelmaduuniin haun vaan koska ”nyt hänellä on syy jäädä Helsinkiin”. Miettikää nyt! Multa meinas tulla pissa housuun ja itku silmään samaan aikaan kun liikutuin tuosta niin ja samalla tunsin suurta ylpeyttä itestäni että oon onnistunut löytämään tollasen ihmisen mun elämään. Ihmisen jonka kanssa kaikki natsaa. Fuck shit this is awesome. 

Ja oikeasti, tää tyyppi oli ihminen jonka kuvat Tinderissä sai aikaan vaan sellasen ”Aa no kai toi nyt jotenkin käy”-reaktion ja jonka kanssa läppä ei kirjoitellen lentänyt edes kovinkaan hyvin. Olin jo vähän niinkuin päättänyt että perun deitit jollain naurettavalla tekosyyllä, koska olin niin kyllästynyt Tinderin kuihtuneeseen ja paskaan tarjontaan. Kun pari päivää ennen sovittuja ekoja treffejä humalassa seksihormonit alko hyrrää ja pyysin sen mun luo noin niinkuin suorilta, mietin että homma varmasti jää kyllä siihen. Seuraava päivänä en tavoistani poiketen halunnut päästää sitä lähtemään joten makoiltiin iltaan saakka sängyssä, katottiin surkeeta online tv:tä, hässittiin kahdesti ja syötiin perhepitsaa laatikosta. Kun kolli vilahti vasta alkuillasta ovesta ulos ni mä jo jotenkin tiesin, että se on menoa. 

Vaikka tää on niin upeeta monella tapaa, niin oon mä joutunut vähän kasvamaankin ja itseäni pehmentämään. Joka ei tällaselle kovalle ratamuijalle oo todellakaan ollut mitenkään helppoa kamaa. Viikonloppuna oltiin menossa nukkumaan, makasin pää pojan vatsalla ja kysyin, että mitä hän vastais jos joku pyytäis luettelemaan kolme asiaa joista tykkää mussa eniten. Kaikkia ennakko-odotuksia vastaan (esim. ”No sä oot esim tosi hyvä ottaa suihin” tai ”Sul on hyvät pannut”) hän luetteli ensimmäiseksi piirteeksi mun huomaavaisuuden ja lämpimyyden joka on hänen mielestään hyvin puoleensavetävää ja hellyyttävää. Nii-in. Näin mulle on käynyt! Muija joka harrasti pitkään pelkkiä kylmiä irtosuhteita ja peräänkuulutti vaan kunnon panojen perään on nyt huomaavainen ja lämmin.

Joku joskus (lue:Kaikki kliseisimmät ihmiset vittu aina) sano, että se mieletön ihminen tulee vastaa kun lopettaa etsimisen. No mä lopetin etsimisen viime keväänä ja melkeen vuosi siinä meni mut nyt toi tyyppi on tossa. Tää voi olla myös kavereille jotka tätä lukee niin tosi outoa luettavaa, sillä en oo kai kenellekään vielä uskaltanut sitä ääneen sanoa että mä aidosti luotan tähän juttuun ja sen tulevaisuuteen. Vitun villiähän tää nyt on sokeasti luottaa mut musta tuntuu nyt täysin siltä että mä ekaa kertaa voin. 

Jottei menis liian eteeriseksi paskaksi, ni oikeesti kun tässä ollaan kuitenkin niin alussa niin salaperäisyyden verho peittää vielä monia asioita. Esimerkiksi noita tuota noin niin vessa-asioita. Oon rohkeesti käynyt aamukakkosella siten että ”meen suihkuun”, laitan veden juoksemaan ja rutisen pöntöllä. Luulin olleeni ovela jo kahen kuukauden ja monen aamukakan verran. Viime viikolla kolli meni suihkuun, ja itse yksiön toisessa nurkassa meikatessani kuulin kun kylppärissä kajahti kunnon pinkeä pieru. Tirskuin ensin niin että sylki kupli suupielistä, kunnes tajusin että ei jumalauta vittu, sehän on kuullu myös vastavuoroisesti ihan samalla tapaa kun mun aamupierut kaikuu kaakeleista.

Silti se on edelleen tossa ja halii Sinkkumuijan uneen öisin. Aamupieruineen kaikkineen. 

Kommentit (1)
  1. Kuulostaa just siltä miten se aina menee! Hyvä hyvä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *