Odotuksista

Tai oikeastaan siitä kun ne eivät täytykään.

Eilen kirjoitin että mä palaan päivittämään kun treffit menevät päin honkia. No eivät menneet! Käytiin katselee Helsingin valoja ilmasta, käveltiin ympäri täyteen ammuttua Lintsiä ja puhuttiin jopa ihan fiksuista asioista. Poika taitaa älykkään huumorin ja uskaltaa myös heittää sitä sivaltavampaa läppää. Meillä oli tosi kivaa ja kemia paukkui. Pussattiin ja sekin toimi. WHATTHEHELL! Toiset treffit sovittu sunnuntaille jolloin pääsen paijaamaan kollia ja ehkä myös Kollia. Vakaa aikomus on pitää sakset visusti kiinni, koittaa että osaisko sitä olla sellanen ”Hyvää kannattaa odottaa” -tyyppinen kiltti tyttö vaikka omat häppärit väpättää jo pelkästään toisen katseesta. (Toisaalta tuun luultavimmin aivan törkeessä koistisessa lauantain jälkeen ja kaikkihan sen krapulaisen itsehillinnän tietää mitä tulee seksiin.)

Oon ite vähän harmissani ettei mulla oo jakaa nyt taipaleelleni tyypillistä vitun kiusallista treffitarinaa mut mä melkeen vannon et jotain superoutoa tänkin homman suhteen tulee varmasti tapahtumaan. Just wait for it mirkut, just wait. 

Ihanaa viikonloppua kaikki mehevät misukat! Pitäkää viinipullo ja joku ihana mulkku käden ulottuvilla, näin mä ajattelin tehdä. Suukkoja! 

suhteet oma-elama rakkaus

Anteeksipyyntökirjeestä

Hei sinä blogiani lukeva sulotar,

Tämä on ehdottoman vilpitön ja naurettavan myöhässä tuleva anteeksipyyntö. En ole päivittänyt blogia viikkoihin, ja olen siitä pahoillani mittakaavalla ihanvitunperkeleesti. Elämään astui uusi työ joka on imaissut mut kuuskyttuntisiin työviikkoihin ja myös sitä kautta aiemmin blogissa esitelty elämäni jännittävyys on kauhtunut entisestään. 

Mutta nyt jumalauta alkaa tapahtua. Yritän olla vapaa-ajallani vähemmän humalassa ja alkaa elämään enemmän jotta mulla on jotain josta kirjoittaa. Tää on itsellekin aika rankka paikka kun en saa itestäni mitään irti, mutta tänä iltana kaikki muuttuu: Mulla on treffit.

Tämän kaverin nimeän Kolliksi, ihan vaan koska tyypillä on kissa. Uiiijumalauta, kissa! Se miks mä innostuin tästä on a) mahdollisuus päästä lähikosketuksiin kissan kanssa useamminkin ilman että leimataan kissanpissanhajuiseksi forever alone kissanaiseksi (luonnollisesti jo ennen ensitreffejä maalaan pilvilinnoja parissuhteesta), b) on musta aiiiiivan helvetin sympaattista vastaanottaa kuvia joissa on Kolli kolli kainalossa ja c) me mennään Linnanmäelle panoraamaan katsoo Helsingin valoja (kuvottavan romanttinen keissi mut anelen pääsyä hurvittelunjälkeiselle bisselle. Tai intohimoiselle haarojen kourimissuutelolle kalliolle).

Mailaa ei oo tullut sisään yhtäkään kertaa yli kuukauteen joten tälle illalle on asetettu kovat panokset. Lupaan tehdä tilannepäivityksen heti kun nämäkin deitit menevät päin helvettiä.

Toivottavasti en ole jo menettänyt sua lukijana, ja jos oon niin pliis beibi come back, oot vitun ihana!

Asiaan pian palaten,

Sinkkumuija

suhteet oma-elama rakkaus