Seksisuhteista

Musta tuntuu, että mitä useampi sinkkublogi kertoo pääosin kirjoittajan matkasta kohti sen oikean löytämistä ja kaikesta siitä paskasta jonka läpi räpiköi matkalla kohti tätä. Tai ei ehkä edes sitä oikeaa, ”mut kunhan nyt olis vaan joku jonka kanssa olla”. Niin kuin se olisi se naiseuden sekä elämän määränpää, ollakseen täydellinen täytyy löytää se toinen täydentämään sut. Mitä sitten jos sitä ei oikeasti halua juuri nyt? Mitä jos kokee että vain yhden ihmisen omana oleminen ei vaan nyt ole se mitä mä haluan? Onko silloin jotenkin naisena huono koska maalina ei ole parisuhde ja perhe? Ja jos sä sanot sen ääneen, muiden mielissä juoksee ajatukset siitä miten ”Toi nyt vaan uskottelee itselleen noin koska se ei oo löytänyt ketään, kyllä se oikeasti haluaa. Kaikki haluaa.”

Kun on paskonut itseään luottamalla vääränlaisiin miehiin, on siitä suosta aika vaikea nousta haluamaan… No oikeastaan mitään. Löytää itsensä tilanteesta jossa tajuaa itsekin että ”Ei perkeleenvittu, nyt mä oon hukassa.” Yksin ei oo hyvä. Ajatus parisuhteesta ei ole hyvä. Eikä kylillä juoksu ja seksisuhteet nekään oo mitä välttämättä haluaa. Mutta on ne sitten kuitenkin lähinnä tämän hetken täydellisyyttä, koska… Ei sitä yksinkään halua olla. On kiva että joku välillä halaa, silittää tukkaa ja suutelee niskaa. On kiva kokea itsensä halutuksi ja seksikkääksi. Läheisyydenkaipuuseen auttaa kuitenkin se seksi ja hetken spuunailu ennenkuin vetäytyy irti nukkumaan yksin. Tollasissa parisuhdelusikoissa tulee niin pirun kuumakin.

Vaikka seksi on parasta erilaista ihmisen kanssa josta aidosti välittää ja jonka uskot välittävän susta, niin kyllä ne puhuu läpiä päähänsä jotka sanovat että seksi paskaa ilman tunteita. Ei. Seksi on paskaa sillon kun se on paskaa. Ja kun se on paskaa niin harvoin kai suhde siitä etenee siihen asti että siitä jotenkin yhteistuumin tehdään hyvää sillä rakkaudella. 

Eikä niiden seksisuhteiden tarvitse olla tunteettomia nylpytyskeikkoja, jonka jälkeen vedetään housut jalkaan, lakanat pyykkiin ja heitetään yläfemmat ovella. Itse kutsun yhtä omistani poikaystäväsimulaattoriksi. Kun nähdään, tervehditään pussaten. Vaihdetaan kuulumiset. Ollaan salaa vähän mustasukkaisia toistemme muista tyttö- tai poikajutuista. Joskus syödään yhdessä. Seksiä edeltää intensiiviset suutelut. Itse seksi on hyvää ja sellaista että siinä kyllä tietää että vähän salaa myös tykätään toisistamme. Aamulla herää hiusten silittelyyn. Makoillaan ja jutellaan. Se kumpi lähtee omaan kotiinsa antaa hellästi suukon otsalle hyvästiksi sänkyyn makaamaan jäävälle toiselle. Aina jää hyvä ja lämmin fiilis. Kaikki on kohdillaan. Kumpikin tietää, ettei meidän kahdenkeskisen maailman ulkopuolella olisi mahdollisuuksia oikealle parisuhteelle mut se on täysin ok.

Samalla tapaa tyydyttävä on se tyyppi, joka tulee kylään valtavan (en valehtele, valtavan) mailansa kanssa, ottaa sut rajusti monta kertaa yössä, aamulla heittää ne yläfemmat ja lähtee menee. Siinä ei rakastella, tai harrasteta seksiä vaan ihan vaan aidosti nussitaan ja tullaan niin että melkeen lähtee tukka päästä. Tää tyyppi on samalla ehkä myös vähän ärsyttävä joten ei oo mahdollisuutta ihastua. Tack och adjö, välkommen åter!

Seksisuhteiden kurja puoli on se, jos se toinen löytää jonkun oikean. Oikean potentiaalisen ja se sun oma oikeus siihen toiseen katoaa. That’s it man, tattis kaikesta ja lykkyä pyttyyn! Tai kun sä itse kompastut johonkin tyyppiin jonka kanssa ehkä haluaisi jotain oikeaa… Miten kertoa se sille kasuaalille kumppanille kun se soittaa nälissään aamuyöstä? Nolointa siinä on kuitenkin aina myöhemmin asiaan palaaminen, kun ne vakavammat potentiaaliset jutut tuntuu omalla kohdalla aina kaatuvan. ”No tota ei siitä nyt tullutkaan mitään ni tota ootko vapaalla, pitäskö hässiä?”

Vaikka oon ehkä vähän hukassa just nyt niin samalla mietin että… Mikä vitun se oikea? Mulla on niitä tällä hetkellä langan päässä useampi, ja kaikki on mulle niitä oikeita juuri nyt.