Suruajasta

Elämässä tulee eittämättä vastaan luopumisia. Hetkiä jolloin on pakko päästää irti jostain, joka on ollut osa sun elämää määrittelemättömän ajan muttei enää ole sitä. Ei halua olla tai sä et itse halua että se on. . 

Kuka määrittää miten paljon ihmissuhteen menetystä saa surra? Miten pitkään pitää tapailla tai seurustella että on OK olla paskana? Miten kukaan voi määrittää miten paskana saat olla, jos ei itse ole ollut osana tätä ihmissuhdetta eikä nähnyt sen syvyyttä? Joku joskus sanoi, että parisuhteen suruaika on puolet sen kestosta. No siis mitä helvettiä, onko mulla nyt siis joku deadline saavutettava? Sellainen päivä jota edeltävänä iltana saa vielä tihrustaa tyynyyn, mutta jonka aamuna mun pitää vaan herätä ja olla että ”Hei no problem, homma hoidossa ja eteenpäin.” 

Rintaa puristaa, ahdistaa, ja vituttaa niin ettei happi kulje. Suurin osa pahaa mieltä on ikävä. Ikävä sitä toista ihmistä. Hitto kun meni päästämään jonkun lähelle itseään, oli täysin auki ja otti osaksi elämää. Ja BOOM, toinen tekee päätöksen vaan kadota siitä. 

Mut dumpattiin tänään Whatsapp-viestillä. 27-vuotiaana ja 4kk siitä päivästä kun sanoin kyllä treffikutsuun, sain Whatsapp-viestin että eih, ei nyt ei pysty. 

Saankohan mä jotain lisäpäiviä tohon suruaikaan tolla verukkeella. Vaikka jotain tyyliin, puolet suhteen kestosta plus kolmastoista osa lähetettyjen Whatsapp-viestien määrästä?  

 

Kommentit (6)
  1. Neljä kuukautta voi olla jo suhteellisen pitkä aika. Ite varmaan ehtisin herätellä todellakin vahvoja tunteita toista kohtaan. Viimisin suhde kesti about kuukauden ja kun kaveri laittoi viestiä, että haluaa olla vain kaveri niin kesti melkein pari kuukautta oikeasti päästä siitä yli.

    Kannattaa ottaa niin paljon aikaa kuin vain tarvitsee.. Eihän tuo ole ikinä mukavaa… Tsemppiä sinne ja kyllä se siittä ajan kanssa! 

    1. Ihana kuulla, että on kohtalotovereita tällä saralla. Tarkoitan siis ihmisiä, jotka heittäytyvät lyhyessäkin ajassa mukaan täysillä.

      Kiitos tsempeistä, kyllä meille vielä hyvin käy, eikö? <3

  2. Neljässä kuukaudessa voi saada samaan hyvinkin vahvat tunteet toista kohtaan, ja ei niitä tunteita vaan pysty laittaa off-tilaan, ajan kanssa.. :/ Pöh, ihan paskaa että sulle kävi näin. Tsemppiä sinne!

    1. Oon täysin samaa mieltä, ja oon tajunnut tämän viikon aikana etten ala yhtään vähättelemään näitä fiiliksiäni 🙂 4kk toista ihmistä sun elämässä joka päivä, totta hemmetissä siinä kasvaa yhtä sun toista tunnetta kiintymyksestä syvempään tykkäämiseenkin. Oletin oikeesti että nyt naksahti ja tää on tässä, joten juu, munkin mielestä tosi paskaa että näin kävi 🙁 Kiitos sullekin tsempeistä ihana <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *