”Mitäs tästä sanotte?”, kuului kätilön kysymys ensimmäisessä ultrassa, jonne mieheni kanssa olimme menneet varovaisen odottavaisin mielin ottamaan selvää tulevan perheenjäsenemme silloisesta voinnista. Ensimmäinen kysymyksemme ruutua tuijottaessa oli, että mistä meidän pitäisi sanoa ennenkuin saimme tietää, että epäselvästä mytystä erottui selvästi kaksi sydänääntä! KAKSI!

Kertaheitolla rutiininomainen ultrakäynti muuttui tuplasti pidemmäksi, sillä kaikki tarvittava tieto tuli saada selville molemmista sikiöistä. Tuon ajan rakas aviomieheni käytti ajatustyöhön siitä, mikä kaikki pitäisi muuttaa: auto pitäisi vaihtaa reilusti isompaan ja nykyinen kotimmekin vaatisi pieniä muutoksia, jotta tuleva kaksikko saisi tarvittavan tilan käyttöönsä tulevaisuudessa. Poistuimme äitiyspolilta huvittuneen hämmentyneinä, mutta päällimmäisenä tunteena oli silti onni. Yhden sijaan meille oli suotu kaksi syytä olla onnellisia ja tiesimme jo tuolloin, että selviäisimme mallikkaasti tästäkin odottamattomasta käänteestä!

Mikä kaikki sitten on ollut erilaista? Toisaalta moni asia ja toisaalta aika harva. Perheessämme on entuudestaan 9-, ja 5-vuotiaat lapset, joten vertailupohjaa riittää. Isoimpana erona itselleni on vatsan koko. Olen ollut edellisillä kerroilla erittäin pienellä raskausmahalla varustettu, joten kaksosraskaus on luonnollisesti näkynyt aiemmin ja etenkin näin loppuvaiheessa olen tuntenut itseni aika isoksi. Silti moni on kommentoinut vatsani kokoa sen suuntaisesti, että heillä itsellään on ollut vastaavankokoinen ihan yhtäkin kantaessa. Mutta minulle tämä kuitenkin on ollut iso! 🙂

Toinen huomionarvoinen asia on turvotus. Ensimmäisillä kerroilla olen ollut viimeisilläni talvella, joten kesäodottaminen on ollut sinällään minulle myös uutta. Viileä kesä on tuonut oloon helpotusta, mutta turvotus on ollut välillä aivan mahdotonta. Sormet ja jalat ovat saaneet osansa kahden vauvan aiheuttamasta paineesta ja olen yölläkin herännyt inhottavaan paineentunteeseen raajoissa. Onneksi voin silti tuudittautua siihen tunteeseen, että heti synnytyksen jälkeen pääsen tästä tukalasta fiiliksestä eroon.

Sairasloma. Sitä en ensimmäisillä kerroilla tarvinnut lainkaan ja koin äitiyslomalle jäädessäni, että olisin voinut aivan hyvin vielä jatkaa töissä. Tällä kertaa sairaslomalle oli jäätävä noin kuukausi ennen äitiysloman alkua, sillä taaksepäin kallistuvan kohdun ja kaksosten aiheuttaman paineen vuoksi pidempiaikainen istuminen aiheutti todella tukalan olotilan ja hengitysvaikeuksia. Kotiin jääminen oli ainoa järkevä ratkaisu ja näin olemme saaneet enemmän aikaa valmistautua pienokaisten syntymään.

Kuten alussa totesin: aikaa kontrollointiin on varattu meidän osaltamme huomattavasti enemmän, kuin tavallisessa raskaudessa. Olen tähän mennessä käynyt jo seitsemän kertaa ultrassa ja olemme enemmän, kuin perillä siitä, mikä on vauvojen kulloinenkin vointi. Painonkehitystä ja kasvua on tarkkailtu äärimmäisen tarkasti ja samalla olemme saaneet useampaan otteeseen varmistuksen siitä, että perheemme tulee täydentymään tytöllä ja pojalla. Aika ihanaa.

Synnytyksen osalta tällä kertaa tiedän, milloin vauvat viimeistään syntyvät ja laskettua aikaa emme tule ylittämään. Aiemmissa raskauksissa menimme molemmilla kerroilla yli lasketun, mutta kaksosten osalta ainakin meidän kotikaupungissamme käytäntö on se, että tätä raskautta ei päästetä viikon 38 yli. Eli ihan pian tämä on ohi – enää kaksi viikkoa odotusta jäljellä!

Ja se tavaran määrä! Kaiken kun tarvitsee tuplana, on operaatio ”varusteet vauvoille” ollut mielenkiintoinen urakka. Tarvitaan tuplarattaat, kaksi kaukaloa, kaksi sitteriä, kaksi kaikkea! Suhteellisen mutkattomasti ja kivuttomasti olemme saaneet koottua kasaan kaiken oleellisen, mutta jossain kohtaa olen kieltämättä tuntenut pientä kateutta niitä kohtaan, joille riittää pienempi auto, yhden vauvan vaunut ja puolet siitä vaatemäärästä, mitä meillä on. Toisaalta aiempien kokemusten perusteella tiedän, että etenkin vaatteiden osalta äideillä tahtoo vaatepuolella lähteä helposti ”homma lapasesta”, joten uskon, että meillä on nyt juuri sopiva määrä bodeja ja pöksyjä varattuna tulijoille.

Asia, joka tässä raskaudessa on – erityistä kyllä – ollut toisin, on se, että olen voinut alusta lähtien paljon paremmin, kuin edeltävissä raskauksissa! Minulla on ollut vähemmän pahoinvointia ja lyhyempi lista etovaa oloa aiheuttavista ruoka-aineista, mieleni on ollut huomattavasti tasaisempi ja kokonaisuudessaan tämä on ollut omasta mielestäni kaikista ”paras” raskaus. Iän puolesta voisi kuvitella, että jaksaisin huonommin raskausaikaa ja etenkin tuplia, mutta näin ei ole! Voin hyvin ja uskon sen heijastuvan vahvasti myös tulokkaisiimme.

Ihanaa kaksosraskaudesta tekee myös sen ainutkertaisuus. Kotikaupungissamme syntyy vuosittain noin 20-30 paria kaksosia, joten olemme osa suhteellisen pientä ryhmää. Spontaani kaksosraskaus on harvinaista ja on ihana ajatella, kuinka tästä kaksikosta tulee aina olemaan toisilleen seuraa, tukea ja turvaa. Ehkä siis mekin pääsemme vielä jonain päivänä helpommalla, vaikka alussa on varmasti luvassa vauhtia ja tapahtumantäyteisiä tilanteita!

Näiden ajatusten saattelemana jäämme innolla odottamaan tulevaa syntymää ja mahdollista käynnistämistä. Pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin!!

PS. Lupaan jatkossa panostaa hieman kuvien laatuun. Alla olevan nappasin suoraan IG-tililtäni, jossa seikkailen nimellä @hennariikkablack 🙂