Tavallinen – Muiden ajatuksia aiheesta

Nostin heinäkuun lopulla aiheet ”tavallisuus” sekä ”sosiaalisen median luomat paineet” esille. Pyysin muitakin blogin kirjoittajia jakamaan ajatuksiaan aiheesta. Jokaisella kirjoittajalla oli omia kokemuksia ja ajatuksia tavallisesta ja aidosta elämästä sekä sosiaalisen median vaikutuksista näihin. Nyt haluankin jälleen palata aiheen pariin ja jakaa muutamia tekstejä.

 

Still Life – Tavallinen tyyppi ja tunteet some-fiidin takana

Siri jakoi blogissaan ajatuksia sosiaalisen median täydellisistä kuvista ja pohti, miltä hetket todellisuudessa näyttäisivät. ”Täydellisten kuvien takana on harvoin täydellisiä ihmisiä. Meillä kaikilla on heikkoutemme ja kipeät kohtamme.” Lisäksi hän kyseenalaisti omaa käyttäytymistään sosiaalisessa mediassa paineiden tuottamisen näkökulmasta.

 

I don’t speak Polish – Tavallinen somemaailma

Jenna kirjoitti siitä, miten voimme valita kaiken, mitä kerromme itsestämme sosiaalisessa mediassa. ” Se on kuin suuri teatterinäytös, jonka lavalla voimme olla jännittäviä, hyväntuulisia, mielenkiintoisia tai sporttisia.” Blogitekstissä kerrottiin myös siitä, miten tämä aiheuttaa paineita muille. Jenna kyseenalaisti tavallisen elämän näyttämisen hyötyjä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi hän pohti jokaisen omaa vastuuta sosiaalisen median sisällön vastaanottamisessa.

 

Out of office – Tavallinen ei ole synonyymi tylsälle

Tässä blogitekstissä jaettiin ajatuksia kirjoittajan omista käyttäytymistavoista sosiaalisessa mediassa luoden mahdollisimman vähän paineita muille. ”En koe tarpeelliseksi siloitella elämääni somea tai blogia varten, sillä se ei silloin palvele ketään. Kaikkein vähiten itseäni.”

 

Lilies – Tavallinen eli täydellinen elämä

Postauksessa kerrotaan, mitä kaikkea tavallista Lilies-blogin takana on. Teksti on rehellinen ja ehkä juuri siksi niin samaistuttava.” Käyn töissä arkisin 8-16 ja vapaa-ajalla teen kotitöitä, tapaan ystäviä sekä sukulaisia ja liikun. Rutiinit sopivat minulle.”

 

Elisa on Paper – Tavallinen – huomennakin

Elisan teksti vie toiselle puolelle maailmaa tutkimaan tavallista elämää. Lisäksi mukana on hyviä esimerkkejä siitä, milloin tavallinen ei riitä. ”- – merkityksellisintä mitä itselleen voi tehdä on ihan vain omien arvojensa mukaisesti elämään pyrkiminen – kaikessa tavallisuudessaan.”

 

Herkkää elämää – Tavallinen elämä: Pelottavat ihanat unelmat

Vilma kertoi kokemuksiaan sosiaalisen median aiheuttamista paineista sekä itselle syntyneiden paineiden hyväksymisestä useammissakin postauksissa. ”Epäonnistuminenkin kuuluu elämään ja siitä voi oppia!”

 

Kiitos jokaiselle aiheesta kirjoittaneelle ja kommentoineelle!

 

Mukavaa uutta viikkoa,

Anna

hyvinvointi suosittelen ajattelin-tanaan

Ajatuksia arjesta, ajatuksia tulevasta

On elokuun viimeinen kokonainen viikko, torstaiaamu, harmaa syksyinen aamu. Ikkuna on raollaan. Sieltä kuuluu työmaiden ja aamuliikenteen ääniä. Muut lähtevät juuri näillä minuuteilla töihin, minä herään hyvien yöunien jäljiltä vapaapäivääni. Nyt on hyvä hetki käydä läpi ajatuksia, vähän kaikesta.

Elokuu on ollut tasapainottelua lepäämisen ja tehokkuuden välillä. Palasin töihin lomautuksien jälkeen elokuun alussa. Viihdyn työssäni kivan työporukan ansiosta, ja otan uteliaana vastaan haasteet ja yllätykset, joita arvaamaton kahvilaympäristö tarjoaa. Varsin uusi työpaikka vie kuitenkin voimia. Olenkin vähentänyt salitreenaamista kolmeen kertaan neljän sijasta. Töiden jälkeen salille meno on tuntunut raskaalta ja toisinaan vain ottanut päähän kun kyykky tai penkki ei ole sujunut. Olenkin tyytyväinen siihen, että olen raaskinut jättää joitain asioita tekemättä, jotta työpäivinä jäisi aikaa tehdä myös juuri sitä, mikä sillä hetkellä huvittaa.

 

 

Vapaapäivisin koen, että olisi hyvä tehdä jotain hyödyllistä jatkuvasti. Vapaapäiväni kuluvat helposti kotiaskareita suorittaessa tai muuta lepäämistä ”fiksumpaa” tehdessä. Sohvalla ei muka ole aikaa istua edes sen vertaa, mitä työpäivinä, vaikka nimenomaan aikaa ja syytä lepoon olisi. Miten saisin mieleni tehtävälistan pyyhittyä pois?

Olen myös saanut uusia ajatuksia siitä, mitä haluan opinnoiltani ja tulevaisuuden ammatiltani. En tiedä johtuuko maantieteen kiinnostuksen hiipuminen yksinkertaisesti vielä kevään vastoinkäymisistä pääsykokeen suhteen. Ajattelen, ettei minunlaisiani haluta sinne, sillä meitä ei huomioitu tämän vuoden poikkeuksellisessa valintatavassa. Toisaalta, en tiedä voisiko mielessäni olevia haaveitani edes toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla maantiedettä opiskelemalla. Olenkin alkanut miettiä, mikä olisi paras mahdollinen reitti omasta yrityksestä haaveilevalle. Jonkun hyödyllisen, omien arvojen mukaisen uuden luominen, intohimo omaa työtä kohtaan sekä omien aikataulujen mukainen työskentely olisivat se, mitä yrittäjyys parhaimmillaan voisi antaa. Unohtamatta sitä, että voisin tukea ihmisten hyvinvointia luomalla heille jotain. Eritoten kansanterveys ja sen ylläpitäminen sekä vahvistaminen ovat kiinnostaneet minua aina.

 

Syyskuussa pyrin korottamaan ylioppilaskirjoituksiani entisessä lukiossani. Kirjoitan maantiedon ja äidinkielen. Kirjoitin ensimmäisellä kerralla sekä maantiedosta että äidinkielestä M. Kumpikin aine olivat vain paria pistettä vaille E, joten toivon voivani korottaa kummankin arvosanaan E. Ajattelen tämän kirjoituskerran mielenkiintoisena retkenä entiseen kouluuni, itsensä haastamisena ja mikä parasta, kirjoitan ilman suuria paineita onnistumiseen. Samalla pääsen käymään vanhemmillani pidemmän pätkän kylässä, mikä kuulostaa rentouttavalta.

 

 

Nyt kuitenkin lähden pesemään pyykkiä, jonka aikana käyn lyhyellä aamukävelyllä poikaystäväni kanssa. Tänään aion käydä ystäväni kanssa kahvilassa jutustelemassa kuulumisia. Sen jälkeen aion istahtaa sohvalle ja katsella telkkaria loppuillan.

 

– Anna

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli oma-elama