Koulutus kuuluu vain hyväosaisille

Kuuntelin ratikassa yksi päivä lähempänä eläkeikää olevaa kahta pariskuntaa. He kaikki neljä keskustelivat siitä, miten hyväosaisia syyllistetään siitä, että heidän lapsensa pärjäävät. He lainasivat keskustelussa jotakin lehden otsikkoa, joka oli kuulunut kutakuinkin niin, että korkeasti koulutettujen lapset menestyvät paljon paremmin, kuin matala-asteisesti koulutettujen lapset. Heidän mielestään tällaiset lehtiotsikot olivat hyväosaisia syyllistäviä.

Minun olisi tehnyt mieli avata suuni. En sillä tavalla, että olisin alkanut huutamaan heille omia mielipiteitäni. Olisin halunnut sanoa heille, etten ole koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta: että hyväosaiset todellakin voivat ajatella siten, että heitä jotenkin syyllistetään siitä, että heidän lapsensa pärjäävät korkeamman koulutuksen avulla. Minä jotenkin ajattelen sen sillä tavalla, että toiset ovat onnekkaampia synnyttyään hyväosaiseen perheeseen. Suomessa onneksi koulutuksella pystyy itse jonkun verran vaikuttamaan omaan sosioekonomiseen asemaansa ja hyvinvointiinsa. Ja jep.. Koulutus on pääosin se keino, joka voi tuoda pärjäämis-työkaluja elämään.

Tällä viikolla kampaajani kertoi kuulemastaan keskustelusta kaupassa. Isä oli ollut kahden pienen lapsensa ja vaimonsa kanssa ruokaostoksilla. Toinen lapsista oli kysynyt yhtäkkiä isältä, miksei isästä tullut poliisia, vaan johtaja. Isä oli vastannut lapselleen, että poliisit, sairaanhoitajat ja siivoajat ovat alinta kastia ja lisännyt, ettei niillä palkoilla paljon perhettä elätetä. Kampaajani kertoi olleensa hämmentynyt tilanteesta. Minuakin hämmensi kampaajani kertoma tilanne.
Minulle tosin konkretisoitui jokin asia; Nimittäin se, että edelleen tässä maailmassa on sellaisia ajatuksia, jotka tuhoavat muiden arvostusta toisia ihmisiä kohtaan. Käytännössä siis yhteiskunnan vastakkainasettelua: sitä, ettei hyväosaiset osaa nähdä asioita huono-osaisten saappaissa ja sitä, ettei huono-osaiset osaa nähdä asioita hyväosaisten saappaista. Ja sen, että palkka edelleenkin määrää sen, mitä ammattia pidetään arvokkaana ja mitä ei.

Valitettavaa on myös, että ihmisten mielissä tilillä olevat lantit ja koulutustausta jollain tavalla määrää edelleenkin sen, minkä arvoinen ihminen loppupeleissä on. Valitettavasti ne ovat vain statusta ja ulkokuorta, joiden kannatteleminen tekee ihmisistä sisältä onttoja. Ulkoisten asioiden kannatteleminen määrittää lopulta identiteettimme, kun kerromme ammattimme, koulutustaustamme, asuinalueemme ja parisuhdestatuksemme.

Kaikki meistä ei synny kultalusikka suussa ja toisilla ei todellakaan ole tietoa paremmasta. Sen me kaikki tiedämme. Olen kuullut jopa joidenkin kertovan tasa-arvon olevan kirosana niin koulutuksen, rahan, kuin työelämän suhteen. En tarkoita, että meillä kaikilla maailmassa pitäisi olla saman verran tilillä rahaa, Mersu ja kesämökki. Tarkoitan, että kaikilla meillä pitäisi olla mahdollisuus siihen, että saamme tasalaatuisen peruskoulutuksen ja sitä kautta mahdollisuuden päästä opiskelemaan ilman esimerkiksi opintomaksuista koituvaa huolta. Ja että meillä kaikilla olisi mahdollisuus saada sairaanhoidollista apua silloin, kun tarvitsemme sitä, koski se sitten päätä tai persettä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *