Älä ota sitä (elämää) niin vakavasti

On kulunut aikaa siitä, milloin viimeksi olen kirjoittanut.On tapahtunut kaikenlaista. Mm. elämää.

Elämä on heilautellut minua, mutta uskon että hyvään suuntaan.

Luin tänään psykiatrin lausunnot, joiden perusteella sain Kelan kuntouttavan psykoterapian. Olen käynyt nyt vuoden terapiassa ja se on ollut paras sijoitus itseeni ikinä aknelääkityksen, kuukupin ja kierukan ottamisen lisäksi. Se on ollut saatanan rankkaa, mutta uskon, että vain sitä kautta olen päässyt varsinaisiin ongelmiini kiinni. Oli hyvä palata lausuntoon, jonka sain vuosi sitten: mitkä olivat ongelmani silloin ja mitkä ne on nyt. Mitä asioita olen työstänyt ja mitkä asiat yksinkertaisesti kuuluvat vain omaan temperamenttiini. Olen edelleen hyvin itsenäinen nainen, mutta nykyään uskallan pyytää apua ja myöntää, ettei kaikkea voi pitää omien voimien varassa. Me tarvitsemme heijastuspintaa toisiltamme.

Kaikista hauskinta on, että kriiseillessäni ammatinvalinnastani pahimmissa masennuskuopissani, olen ymmärtänyt, että olin täysin oikealla polulla ammatinvalintani suhteen, mutta eksynyt vain käymään sivuraiteilla nähdäkseni elämääni toisesta perspektiivistä. Nyt olen valmistunut ja työelämässä kiinni. Se kasistaneljään-pelko olikin oikeastaan sitä, mitä eniten halusin. Tiedättehän, joskus pelottaa se, mitä oikeasti tarvitsee.

Elämää ei kai kuulu ottaa liian vakavasti. Ahdistus ruokkii ahdistusta. Kun on keskellä hysteriaa, ei huomaa niitä pikkuseikkoja, jotka voivat vaikuttaa elämään mullistavalla tavalla. En ehkä pidä enää mitään välivuosia elämästäni, sillä silloin en kohtaa sitä, mitä minun todella täytyy.

Tosin, ilman välivuotta en olisi tässä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *