Kohturauha
Bluestocking-blogissa julistettiin kohturauhaa tällä viikolla ja minä luin uteliaana postausta. Siitä syystä, että olen hänen kanssaan samoilla linjoilla.
Haluan kuitenkin kertoa oman näkemykseni kohturauhasta.
Bluestocking-blogissakin mainitut miespoliitikot ovat mietityttäneet minua. Tai lähinnä heidän sanomisensa ja tekemisensä. Synnytystalkoot tuntuivat minusta loukkaavilta, sillä en minäkään koe vartaloani miksikään synnytysmasiinaksi. Harmillista on, että kyseinen herra käytti juuri tuota synnytystalkoot-nimikettä sille, että Suomeen totta tosiaan tarvittaisiin lisää syntyviä lapsia. Mutta ehkä ennen kaikkea lisää lapsia sellaisiin perheisiin, joissa vanhemmat/vanhempi olisivat/olisi valmiita vastaanottamaan tulokkaansa vakain ja turvallisin mielin. Siksi sen erään ministerin toiminta aborttilakia kohtaan tuntui hieman hassulta. Lapselle kun olisi tärkeää syntyä sellaiseen perheeseen tai yhden naisen talouteen, jossa se olisi ollut kovin haluttu, vaikka se sitten yllätyksenä tulisikin. Ei sellaiseen, jossa lapsi oli pidetty huonosta elämäntilanteesta huolimatta, kun muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut. Huonosta kiintymyssuhteesta yhteiskunta saa maksaa viuluja pitkään, niinkuin myös sepsikseen johtaneesta henkariabortista. Siksi en kannata aborttien laillisuuden kyseenalaistamista.
Mutta mitä haluan kohturauhalla myös sanoa on se, että toivoisin kohturauhaa siellä kasvaville sikiöille. Toivoisin, ettei vauvamasua hiplattaisi ilman lupaa, tultaisi koskettelemaan ja kokeilemaan, vaan vauva saisi potkia äidin masussa ihan rauhassa ja siihen saisi koskea vasta sitten, jos/kun äiti on antanut siihen luvan. Kohturauhalla toivoisin myös sitä, ettei naisia, joiden kohdussa kasvaa sikiö kyseenalaistettaisi ja asetettaisi yleisen arvostelun kohteeksi. Kohturauhalla toivon myös sitä, ettei äitejä tai äidiksi haluavia peloteltaisi kamalilla synnytyskertomuksilla, vaan kerrottaisiin myös niistä miellyttävistä synnytyskokemuksista, joita myös on olemassa.
Kohturauhalla toivon myös sitä, ettei lastenhankinta-asioista kyseltäisi noin vain. Se kun on kovin henkilökohtainen asia ja jukoliste sattuu niihin ihmisiin, jotka toivoisivat kohtunsa venyvän sikiöstä, mutta sellaista ihmettä ei ole tapahtunut.
Kohturauhalla haluan myös muistaa niitä, joilla ei ole kohtua. Miehiä, jotka kovasti haluaisivat saada lapsia, mutta sopivaa äitiehdokasta ei ole löytynyt tai oma kumppani sattuu olemaan samaa sukupuolta.