Huono omatunto nautinnosta

Minä poden huonoa omaatuntoa siitä, jos minulla on ollut mukavaa. Poden huonoa omaa tuntoa siitä, jos olen juonut viiniä tai ilta on venynyt pitkälle aamuun. Poden siis huonoa omatuntoa siitä, jos olen elänyt elämääni muulla tavoin kuin opiskellen tai tehden töitä. Se on aika kamalaa.

Tavallaan minä pelkään, että ajaudun siihen tilaan, että nautin elämästäni liikaa, enkä saa enää mitään aikaiseksi. Toisaalta taas enhän minä nytkään ole saanut  mitään aikaiseksi, koska nipotan liikaa kaikista asioista, enkä kuitenkaan saa mielihyvää siitä, jos saan jotakin aikaiseksi.

Elän jossakin sellaisessa merkityksettömyyden ympyrässä, koska tunnen, etten voi tehdä asioita, joilla ei ole mitään yhteiskunnallista merkitystä. Loppupeleissä kuitenkin asioiden aikaansaaminen on kamalan vaikeaa, vaikka en olisi nauttinut elämän tuomista mahdollisuuksista. Poden siis jonkinlaista maailmantuskaa siitä, etten koe itse mielihyvää.

Olen kasvanut perheessä, jossa työntekoa ja eteenpäin menemistä on katsottu hyvällä ja makoilemiselle on naureskeltu. Olen oppinut siihen, ettei rentoutuminen ole hyvästä ja jos tiskit lojuvat ympäri asuntoa, on vähän niinkuin kelvoton partikkeli yhteiskunnassa. Vaikka asun nykyään yksin ja saan elää niinkuin haluan, tunnen silti usein pistoa sydämessäni ja huonoa omaatuntoa, jos en ole hoitanut asioitani tarpeeksi hyvin. Tai sitten jos olen hoitanut asiani hyvin, tunnen huonoa omatuntoa siitä, että olisin voinut tehdä vielä paremmin.

Onko kellään muulla samanlaisia fiiliksiä?