Olen nauttinut viime aikoina

Olen miettinyt viime aikoina ajanhallintaani ja pohtinut, miten joillakin on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin minulla. He menevät ja tekevät asioita, kun minä taas olen hieman hitaasti lämpeävä ja välillä tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi, kun jumitun pohdiskelemaan ja tutkimaan asioita. Nykyään olen sujut oman introverttiyteni kanssa. Minä en tosiaankaan taida olla ihminen, joka menee ja hyppää benjihypyn ja heti perään lähtee bailaamaan 20 ihmisen kanssa.

Suoraan sanottuna, olen viime aikoina lusmuillut. Olen kävellyt koirani kanssa ylipitkiä lenkkejä, siirtänyt opintojani ensi vuoden puolelle, juonut lasillisen viiniä arki-iltana, ihmetellyt syksyä ja sen pimeneviä iltoja. Olen nauttinut kohtaamisista ja siitä, etten ole kohdannut ketään. Olen nauttinut työ- ja koulumatkoista ja siitä, että opintopisteitä on tullut. Olen ostanut itsesääli-irtokarkkeja ja lohtupullia, olen istunut ikkunalaudallani ja todennut, ettei sisäpihallani tapahdu mitään. Olen luopunut suorittamisesta, mutten asioiden aikaansaamisesta.

Olen saanut siis sen, mistä olen luopunut. Olen tavoitellut onnellisuutta ja vasta sitten kun olen luopunut sen tavoittelusta, olen saanut sen.