Olemmeko työmoodissa 24/7?

Olen miettinyt paljon työelämää. Ehkä asia johtuu siitä, että olen hyppäämässä työelämän rattaisiin puolen vuoden sisällä ja opiskelijaelämä on niin sanotusti sitten loppu. Tältä erää. Tiedän nimittäin, ettei koulunkäyntini tule jäämään tähän, vaan haluan opiskella lisää. Pelkään kuitenkin, että kannan samoja toimintamalleja työelämään, mitä aiemmin ja sitten en enää jaksakaan. Pelko uudesta burniksesta jyskyttää joka kerta, kun puhutaan työelämään siirtymisestä. Olen miettinyt, miten saisin itse ohjattua itseäni siihen suuntaan, että työskentelyni olisi mahdollisimman ergonomista.

Työterveyspsykologit, -lääkärit ja -hoitajat puhuvat kogniviivisesta ergonomiasta työssä. Siis siitä, minkälaisissa olosuhteissa käsittelemme tietoa. Mielestäni tätä samaa ajattelua voisi tuoda myös muuhunkin vapaa-aikaan, sillä sitä kognitiota tarvitaan harrastuksissa ja himassa. Hyvä kognitiivinen ergonomia on tärkeää niin tietotyöläiselle, kuin oikeastaan myös käsillä tekijälle. Kognitiivista ergonomiaa miettii kovin harvoin, paitsi vasta sitten kun ymmärtää silppuisten päivien vilisevän silmissä ohi. Eikä muista niistä.. mitään.

Kognitio, eli tiedon prosessointi on tärkeä osa kaikkea työtä. Se pitää sisällään ihmisen havainto-, muisti- ja ajattelukyvyn. Nämä asiat ovatkin melko tärkeitä ehtoja sille, että duunit tulee tehtyä. Jos mieli on kuormittunut ja ollaan liian työstressin alla, on ihminen mm. sydän- ja verisuonitauti- sekä masennusriskissä. Työn ja päivien silppuisuus ja meluinen (työ)ympäristö saattaa heikentää työmuistia, eli sitä tärkeintä kenttää, jota käytämme työskennellessämme.

Silppuisuus tulee myös arkeen. Muistaakseni Iidan matkassa blogin Instagramin Mystoryssä käsiteltiin sitä, että ihmiset kuuntelevat paljon Iidan juttuja Instan puolella, mutteivät sitten vaivaudu enää blogiin. Blogikirjoitusten lukeminen tuntuu työläältä. Se kertoo mielestäni siitä, ettei aikaa pitkäaikaiselle hiljentymiselle ja tilaa syventymiselle enää ole. Ajatus katkeilee.

Olen huomannut, että työ valuu myös vapaa-aikaan. Ei sillä tavalla ”perinteisesti”, että  tehdään töitä sängyssä ennen nukkumaanmenoa, vaan myös siten, että mietitään esimerkiksi kynsilakan väriä ja vaatteita. Osa (myös minä), miettii että mitä vapaa-ajallaan voi tehdä ollakseen vakuuttava työkentillä. Minä esimerkiksi välillä mietin, että miten julkisesti voin juoda alkoholia, koska työni on sosiaali- ja terveysalalla. Joskus mietin, että entä jos asiakkaani näkevät minut humalassa vaikka baarissa. Välillä mietin paljon, että menisikö uskottavuuteni terveydenhoitajana, jos lihoisin jostain syystä 20 kiloa? Silloin kun sain burniksen, mietin olenko ikinä hyvä ja uskottava terveydenhoitaja.

Olen miettinyt, kuinka paljon käytänkään vapaa-aikaani omaan ammattini kehittämiseen. Raja on hyvin häilyvä. Toisaalta opiskelen vielä alaa ja tuntuu, että välillä tulee haalittua ja luettua erilaisia kirjoja ihan vain silkasta mielenkiinnosta.