Älä luota ajatuksiisi

Olen viime aikoina miettinyt, miten paljon omat ajatukseni kiertävät kehää ja kuinka paljon niihin oikeastaan voi luottaa.

 

Klassinen esimerkki on itselläni ainakin sellainen tilanne, jossa olen yksin ja päädyn kelaamaan omia ajatuksiani, enkä saa omille ajatuksilleni mistään heijastuspintaa. On vain omia yleensä synkempiä vastauksia joilla kaivan vain syvempää kuoppaa. Näissä tilanteissa pitäisi muistaa, ettei ajatukset ole (aina) tosiasioita. Muistan, kuinka kesällä mietin, että elän koko elämäni sosiaalituilla, koska en saa ikinä töitä, koska olen huono työntekijä, koska jäin sairaslomalle pääni vuoksi. Nuo ajatukset kiersivät niin voimakkaasti kehää, että aloin lopulta uskomaan, että olen huono ja en kelpaa minnekään ja joudun kadulle. Siitä sitten vasta syntyikin se huonommuuden tunne. 

 

Muistin yksi päivä yhden hetken kesältä. Olin helvetin surullinen ja itkin kaverilleni tilannettani. Koin silloin puhdasta surua, enkä oikeastaan kyennyt muodostamaan ajatuksia masennuspilvessäni. Sitten yhtäkkiä tapahtui jotakin hauskaa ja aloin nauramaan aivan täydeltä laidalta. Siinä hetkessä huomasin, että tunteita tulee ja menee, kunhan niille antaa vain mahdollisuuden heittämällä ajatuksia vähän syrjempään. Siitä syntyikin oikeastaan ajatus meditoimiseen, jota vastaan olin ihan suurimmissa määrin silloin, kun sitä ehdotettiin, vähän väärällä hetkellä. 

 

 

Silloin kun antaa tunteiden sijasta vain ajatuksilleen tilaa, eikä edes yritä huomata mitään positiivista, kaikki asiat nousevat potenssiin 100 kamaluusasteikollaan. 

 

Luotan nykyään enemmän tunteisiini, sillä jotenkin minusta tuntuu että niiden kautta pystyn aistimaan oman jaksamiseni ja vointini paremmin, kuin siten että ajattelen jaksavani. Usein huomaan, että ajatukseni ohjaavat enemmän käyttäytymistäni, kuin todelliset tunteeni. 

 

Ajatukset ovat kovin kulttuuri- ja ympäristösidonnaisia, sillä ne ovat osittain oppimiemme sääntöjen ja arvojen raameissa. Ajatus hylkäämiskokemuksesta nousee pintaan alkoholistin lapsella, joka näki yhä uudelleen ja uudelleen vanhempansa lähtevän juopottelemaan, kun oma kumppani lähtee radalle kerran vuodessa. Ajatuksia pystyy muokkaamaan, mutta tunteita ei (niin kovin helposti ainakaan). Siksi minusta nykyään tuntuu, että osittain oli helpompaa sysätä tunteensa sivuun ja toimia robottimaisesti, kuin että olisin kuunnellut aikoinani omia fiiliksiäni. Toisaalta tunteiden sysääminen sivuun on ehkäpä myös yksi masennuksen ja itsensä laiminlyömisen piirre; – On helpompaa toimia tavoitteellisesti kun ei tunne mitään.

 

Osittain uskon, että sysäsin tunteeni sivuun sen vuoksi, että koin riittämättömyydentunnetta. Osittain riittämättömyydentunne kumpusi siitä, että yhteiskuntamme on kovin suorituskeskeinen. Koin ahdistusta. Päädyin siihen, että olin ”Aina voi olla parempi” ja ”Pakko jaksaa”-ajatusten kourissa. Huijasin itseäni sillä, että hoin miten ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”, enkä ikinä ollut tyytyväinen itseeni. 

 

 

Ajatukset ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Mielestäni äärilaitaiset ajatukset ovat huolestuttavia. Tarkoitan siis esimerkiksi sellaista yltiöpositiivista ajattelemista. Mielestäni näillä yltiöpositiivisilla ajatuksilla sitä tavallaan ajaa itsensä jonkinlaiseen positiivisuuskuplaan, joka puhkeaa jossain tapauksessa kuitenkin. Toisena ääripäänä negatiiviset ajatukset, jotka tuottavat syvempää pahaa oloa. Siksi masennus on kai niin vittumainen sairaus, että hoitamattomana se pahenee entisestään, ihan vain omien ajatusten vuoksi. Voisi sanoa, että olen sitä mitä ajattelen. Silloin, kun ajattelen olevani huono ja paska, olen luultavastikin huono ja paska, sillä jollain tasolla affirmoin itseni sellaiseen tilaan. Toisaalta taas, jos luotan siihen, että pärjään, koherenssin tunteeni vahvistuu ja minä todella pärjäänkin. 

 

Viime kesänä lopulta tajusin olevani oman elämäni idiootti. Että olin kusettanut itseäni parhaalla mahdollisella tavalla. Ajatuksilla on hyvä manipuloida myös itseään kuin muitakin. Ajatuksilla saa tehtyä itsestään vielä sairaamman mitä on, sillä usein masennus on se, joka koittaa saada ihmisestä tiukemman otteen. Masennus on mielialahäiriö, sairaus. Se ajaa ihmisen sairaisiin tekoihin ja aiheuttaa ajatuksia, jotka lisäävät kierroksia negaation ympärille. Huomaan edelleen itsessäni niitä paskoja ajatuksia ja piirteitä, joita koitan työstää pois. Koitan nykyään enemmän miettiä, miltä minusta tuntuu. Silloin saan vähän puhtaamman vastauksen juuri itseltäni. 

 

ps. Mielenterveystalo-sivustolta löytyi aiheeseen sopiva linkki: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tietoisuustaidot/Pages/ajatukset_eivat_ole_tosiasioita.aspx