”Pitäisköhän sun meditoida”, sanoi läheiseni sen jälkeen, kun olin itkenyt silmät päästäni samalla, kun olin kertonut että uni ei jumalauta tule ja että pää hajoaa ahdistuksen määrästä ja epäonnistumisen tunteesta.   Läheiseni toteaminen meditoimisesta pisti vituttamaan. Niin pisti myös vituttamaan toisen läheiseni ehdotus siitä, että ehkä minun pitäisi mennä kiitollisuusterapiaan. Kiitollisuusterapiaehdotus synnytti minussa jumalattoman syyllisyydentunteen. […]

”Niin, sulla taitaa nyt olla sellainen kolmenkympin kriisi”, lääkäri sanoi minulle työpöytänsä takaa. ”Niin, mä oon kakskytkolme”, sanoin ja katsoin lääkärin olkapään ohitse ikkunasta, jossa kesäpäivä oli kuumimmillaan.  Lääkäri köhäisi ja katsoi tietokoneensa ruutua ja tarkisti näytöltä selkeästi ikääni. Häntä alkoi hymyilyttämään, mutta koitti korjata hymyä kasvoiltaan vakavalla ilmeellä.    Kriiseistä puhutaan paljon. Niistä puhutaan […]

En ole kärsinyt koko kesänä ja syksynä tyhjän paperin kammosta, mutta nyt kun olen julkaisemassa jotakin tekstiä, tyhjän paperin tuska iski kuin yllätysripuli. En tiedä miten blogi pitäisi aloittaa, mutta minä aloitan tällä tavalla.    Blogini on saanut alkunsa jo monta kertaa, mutta se on vähän jäänyt. On hävettänyt ja ujostuttanut. Tuntunut siltä, että ei […]