Duunipaikan uupunut

Olen tällä hetkellä opintojeni kautta työharjoittelussa paikassa, jossa kiire on kovin läsnä oikeastaan kokoajan.

 

Aamut alkavat kovin inhottavasti aina. Jo kahvihuoneessa olo on kovin painostava, sillä työjako on mennyt vituiksi jo ensimmäisen ihmisen kohdalla. Sitten se eräs tyyppi aloittaa ainaisen laulamisen siitä, kuinka joku on perseestä ja kahvi kitkerää. Toinen äksyilee väärässä paikassa olevalle puhelimelle ja jatkaa, kuinka työpuhelinten paikka ei ole keittiön pöydässä. Joku on aivan hiljaa silmäpussiensa kanssa ja se eräs opiskelija, jolla oli innostuksen pilke silmissään näyttää nyt siltä, kuinka miettii alan vaihtoa välittömästi. Jotain on hukassa. Eräs on niin tehokas, että hän varmasti yksin pelastaisi uppoavan Titanicin kauhomalla ämpärillä vettä paatista takaisin mereen, kunnes eräänä pävänä jää sairaslomalle. 

 

Jos olisin lääkäri tai esimies, määräisin nuo kaikki välittömästi kuukauden sairaslomalle.

 

 

Mitä haluan sanoa on se, että uupunut ihminen uuvuttaa myös muut olemalla töissä. Negatiiviset tunteet tarttuvat ja negaation kierre on alkanut. Se tuntuu pahalta. Huomasin itsessäni välittömästi uupumisen merkkejä ja ei mennyt viikkoakaan, kun jäin taas sairaslomalle päiväksi. Hassua on se, miten itselläni uupumus opiskelijan roolissa tuli kotiin, sillä sitä ei saa näyttää työpaikalla. Olen ollut vittumainen ja vihainen lähestulkoon kaikille, sillä johonkin negatiiviset tunteet on täytynyt saada purettua. Olen vaatinut itseltäni ja muilta sellaisia asioita, jotka ovat täysin naurettavia ja unohtanut läsnäolon. Olen miettinyt paikassa A, että kohta pitää olla paikassa B ja tuntenut riittämättömyyttä. Samaan aikaan olen kuitenkin koittanut pelastaa tätä koko maapalloa ja ottanut muidenkin huolet omikseni. Kun täyteen kuppiin koittaa kaataa lisää, niin ylihän se loiskuu. 

 

Rehellisesti sanottuna, en edes muista mitä keskusteluja olen kenenkin kanssa käynyt viimeisen viikon aikana, koska olen ollut niin stressaantunut. 

 

Joka kerta saan huomata sen, että uupumus ja masennus eivät parane viikossa tai kuukaudessa. Uupunut ihminen tarvitsee armollisuutta niin itselleen, kuin muillekin. Uupuneen ihmisen lähellä ei ole helppoa olla, sillä hän vaatii kohtuuttomuuksia kaikilta ja näkee viat valon sijasta. Se on perseestä se.