Masennus ja rahankäyttö
Mulla on ollut jo pitkään tarkoituksena kirjoitella vähän masennuksesta ja rahasta. Joku voi ehkä ihmetellä, että mitä viddua, miten ne liittyvät toisiinsa, mutta liittyvätpä hyvinkin. Ainakin minun kohdallani.
Huomasin jossain vaiheessa sen, että oma elämänhallintani näkyi selkeästi rahankäytössä ja näkyy (toisinaan) edelleen. Toisinaan on kamalan vaikeaa tehdä rahallisia päätöksiä. Ja sitten kun taloudellisten päätösten tekeminen on vaikeaa, niin silloin jossain vaiheessa menee hermo ja tulee tehtyä impulsiivisia epätaloudellisia asioita.
Välillä huomaan, että olen paljon onnellisempi rahattomana kuin silloin kun on rahaa. Nimittäin rahattomuuden miettiminen on vienyt aikaa siltä, että ei mieti muita ongelmia. Ongelmat konkretisoituvat rahaan ja näin ollen aika menee siihen, että tulee miettineeksi makaronin hintaa ja kaapissa lojuvien pullojen yhteispanttia. Tulee palattua ns. opiskelijaelämän alkulähteille. Tiedän, ettei se kuulosta kovin fiksulta, mutta se on kasvattanut minua. Ja käsi ylös, kuka ei olisi joskus opiskelija-/nuoruusvuosinaan pistänyt rahojansa kaikkeen turhaan ja vasta sitten miettinyt mitä sitä söisi loppukuun kun kuukautta on jäljellä puolet ja rahaa tilillä noin 20 euroa.
Toisena kääntöpuolena on se, että rahalla saa sysättyä välillisesti melko tehokkaastikin paskoja fiiliksiä sivuun. Tulee shoppailtua ihan vain ahdistuksen lievittämiseen, hommattua niitä vaatteita, joista kuvittelee että tulee parempi mieli. No ei tule. Sen jälkeen kun sitä rättiä kantaa ulos kaupasta olo on yhtä ontto (ellei ontompi) kuin hetki sitten. Täyttymyksentunne katoaa siinä kohtaa, kun muovikortin välityksellä omistajaa on vaihdettu. Tällaisina hetkinä koitan miettiä, että mitä tunnetta yritän täyttää tavaralla? Tyhjyydenkö? Vai koitanko jollakin materialisella hyödykkeellä sysätä sivuun esimerkiksi ahdistusta.
On toki totta, että vähävaraisuus ja mielenterveysongelmat kulkevat käsi kädessä usein. Perustelen asiaa sillä, että elämänhallinta katoaa. Tulee törsättyä paljon ja sen asian hahmottaminen, että rahaa ei ole loppukuusta, on täysin absurdi kuva, eikä sitä jaksa ajatella. Masennus on melkolailla päivä kerrallaan-sairaus. Koskaan ei oikeastaan tiedä, mikä fiilis on seuraavana päivänä ja näin ollen esimerkiksi tulevaisuuden suunnitelmat ja säästäminen tulevaisuutta varten on kovin hankalaa.
Tietenkin vakava vähävaraisuus; siis se että ei ole massia edes omiin lääkkeisiin tai ruokaan, on asia erikseen.
Olen huomannut asian vasta nyt paremmin, kun olen alkanut miettimään elämälle pysyvempiä ratkaisuja ja niitä juttuja, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini arjessa. Kun on ”kiire”, ei ehdi miettimään omia valintojaan kovinkaan tarkkaan. Tulee tehtyä impulsiivisia päätöksiä myös ja etenkin rahankäytössä.
En ole mikään excel-taulukkoihminen. En tiedä pystyisinkö ikinä kasaamaan kuukauden menojani sentilleen ylös. Tarkemmin mietitynä ehkä se olisi juuri asia, mikä minun pitäisi tehdä. Ehkä siitä näkisi, mihin rahani menevät, menevätkö ne kausiluontoisesti (rypäyksittäin, tunnevoittoisesti) vai ihan tietyn mediaanin mukaan koko kuukauden mittaan.