Minimalisin joulu – kuinka olla ostamatta mitään turhaa paskaa myöskään muille?

Joulu… Ai perkele. Se aina kun pitäisi ostaa lahjoja sitä yhtä päivää varten.. Kamala stressi. 

 

Olen ollut sillä kannalla omalla kohdallani, että en halua mitään itse lahjaksi. Olen sanonut suoraan, että jos haluat muistaa, osta mulle viiniä ja suklaata. Siinä se. Ja aknenaama kiittää. Kavereiden kanssa ollaan sovittu, että vietetään mieluummin se aika, mitä metsästettäisiin lahjoja toisillemme yhdessä kaffekupposta juoden ja jutellen. 

 

Mutta mitenkäs sitten itselläni on mennyt tuo lahjojen hankkiminen.  Hitsi miten hankalaa on ollut valita toisille lahjoja! Siis sellaisia, joista on oikeasti hyötyä ja iloa. Sitä kuitenkin haluaa ostaa jotakin ja kiittää kuluneesta vuodesta lahjan muodossa. Varsinkin ehkä tänä vuonna, sillä ne ihmiset, joille ostan lahjoja ovat olleet tänä vuonna äärettömän suuri tuki ja turva. 

 

Olen ottanut sen kannan, että en halua antaa kenellekään lahjaksi mitään turhaa. Haluan ostaa jotakin sellaista, mistä on aidosti hyötyä tai se tuottaa iloa ja nautintoa toiselle. Olen siis ostanut oikeastaan käyttötavaraa, jota toinen on pyytänyt ja vähän parempilaatuista (luonnon)kosmetiikkaa. Ainiin ja viiniä. Sellaista tavaraa siis, joka menee päivittäisessä käytössä (viini ei toivottavasti mene) ja joka ei jää kaapin perälle lojumaan viideksi vuodeksi jonka jälkeen se kiikutetaan kaikessa hiljaisuudessa roskalavan syleilyyn (Tähänkin: jos se viini on menossa roskalavan syleilyyn, niin antakaa se vaikka naapurille ja samassa palautetta antajalle siitä, että viininantajalla on paska viinimaku!!!). Lahjaostospäätöksissäni olen ollut kamalan tylsä ja ostin vielä helvetin rumaa ekologista ilmeisestikin semimaatuvaa lahjapaperia. Mutta oikeastaan ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni olen mielestäni onnistunut joululahjaostoksissani oikeasti. 

 

 

 

Joulu on siitä paskaa aikaa, että ympäristöjutut unohtuu. Pelkistä lahjapapereista ja -nauhoista tulee järjetön määrä roskaa, puhumattakaan siitä, kuinka monta kiloa kinkkua joutuu uunin kautta biojätteeseen. Tyhjää konvehtirasiaa roskiin sulloessani duunissa mietin, kuinka paljon siihenkin laatikkoon on mennyt muovia ja pahvia. Sydäntä särkee ja taas maailman keuhkoista on revitty yksi puu pois. 

 

Olen ehkä ilonpilaaja, jyväjeesustelija ja joulurauhan tuhoaja, mutta sitten olen. Tällaisia ajatuksia meikätontulla!