Paska puhuja

Olen maailman paskin puhumaan. Tai siis olen ihan hyvä puhumaan, mutta en itsestäni.

 

”Mä en tunne sua, vaikka ollaaan oltu tekemisissä lähes päivittäin ja sä tiedät musta kaiken”, tokaisi eräs ystäväni. Hän jatkoi, ettei tiedä minkälainen ihminen olen. Ilmeisestikin hän tarkoitti, että taidan pitää suojamuurejani melko korkealla. Mielestäni puhun paljonkin, mutta en vissiinkään sitten itsestäni kovin syvällisesti. 

 

Vasta viime aikoina olen oppinut puhumaan omista jutuistani. Tosin sellaisella suurehkolla kynnyksellä ja isolla tilanteen haistelulla. En ole ilmeisestikään sellaista tyyppiä, joka töksäyttäisi asiansa samalta istumalta. Oikeastaan välillä on helpompaa puhua sekaisin olevasta vatsasta ja hirveistä menkoista, kuin siitä, että on selittämätön surullinen olo. Usein saattaa mennä niin, että olen lähtenyt jo ystävältäni, kun laitan viestin perään että sori että olin poissaoleva, olen vain surullinen. 

 

 

 

 

On helpompaa tutkiskella asioita objektiivisesti kauempaa, kuin todeta oma subjektiivinen mielipide jostakin asiasta. Puhumattakaan silloin, kun pitäisi tunnustaa oma päänsisäinen paska. Sehän on opittu jo kotoa. Kun joku kysyy, että mitä kuuluu, me vastaamme että ihan hyvää. Se on jotekin niin kovin kulttuurisidonnaistakin. Ihan hyvää-vastaus on iskostunut aivoihimme yhtä automaattikseksi toiminnaksi, kuin wc-pöntön vetäminen. 

 

Olen huomannut, että silloin kun korostan asioiden olevan hyvin, en todella voi hyvin. Silloin kun yritän saada asiat näyttämään hyvältä, niin se tarkoittaa sitä, että kasvatan jonkinlaista suojakuorta jollekin asialle, joka pitäisi vain tunnustaa. Kokonaisuudessaanhan se on vain itsensä (ja muiden) huijaamista. Ei siinä voita kukaan. 

 

Koin hiljattain hetken, jossa minun oli yksinkertaisesti tunnustettava, että minua pelottaa ja jännittää. Se oli helvetin vaikeaa. Takeltelin sen ulos ja totesin, että nyt on niin etten todellakaan tiedä miten selviän. Tunsin itseni heikoksi ja tyhmäksi, kun tarvitsin muiden apua. Mutta loppupeleissä se teki hyvää. Tällaiselle suorittajalle tekee oikein hyvää välillä kohdata inhimillisyytensä, sillä se avaa suun ja silmät. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *