Voi kun auto ajaisi ylitseni

Tällä tavalla toivoin jossain vaiheessa. En tajunnut, että se oli varomerkki. Että se oli passiivinen toive kuolemasta. Mietin vain, että sitten saisin levätä. Ei ollut kamalan skarppi olo. Lepääminen ei auttanut, enkä jossain vaiheessa enää halunnut levätä, sillä tuntui että se oli ajanhukkaa.

Terveystalo julkaisi 4.4 tutkimuksen siitä, miten nuoret naiset uupuvat. Burnis alle kolmekymppisenä on yleistynyt merkittävästi. Naiset uupuvat jo ennen niin sanottuja ruuhkavuosia. Työelämä vie viimeiset mehut, kun koittaa olla tunnollinen ja hyvä. Moni hyppää työelämään kesken koulun ja koittaa siinä samalla selviytyä niistä molemmista hyvin arvosanoin. Niin myös minä olen tehnyt. Tämä johtuu kahdesta pääsyystä: Siitä, että tuet eivät riitä elämiseen ja siitä, että tuntuu että sellaista tyyppiä, joka on valmistunut ilman työkokemusta, ei välttämättä arvosteta niin paljon, kuin sellaista, jolla on CV:ssä jono työkokemusta. Työkokemuksen lisäksi todistuksen arvosanoilla on painoarvoa.

      

Ja sitten pitäisi olla se hyvä tyyppi. Tunnollinen, ahkera ja fiksu. Niin, ja joustava. Siis sellainen, joka jää vähän pidemmäksi aikaa töihin. Sosiaaliset suhteet ja oma hyvinvointi siinä kärsii.

Toisaalta en voi aina syyttää yhteiskuntaa tai ympäristöä siitä, että väsyn. Olen nimittäin se tyyppi, joka haluaisi tehdä asiat ajoissa ja hyvin. Viimeisenä iltana vasemmalla kädellä hutaistu koulutehtävä ei riitä. Olen se tyyppi, joka ärsyyntyy niistä saamattomista ryhmätyö-kavereista ja rykäsee yksin ryhmätyön, kun ei enää jaksa sitä että ketään ei kiinnosta.

On kamalan vaikea löytää uusia lähestymistapoja omaan itseensä, kun tuntuu että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on itsekästä. Tunnollinen ihminen ei voi nauttia lasillisesta viiniä kavereidensa kanssa, koska takaraivossa kolkuttaa alkoholivalistus, rahanhukka ja maksa-arvot. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen luokitellaan nykypäivänä jooga- ja vihreäteekategorioihin. Hyvinvointiakin suoritetaan, vaikka toisinaan saattaisi olla ihan jees vetää  yksin se Wolt-kuskin tuoma perhepitsa, sipsipussi, levy suklaata ja katsoa koko päivä Netflixiä. Pesemättä hiuksia.

Kirjoittamiseen innostaneen HS:n jutun pääsette lukemaan tästä: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006058596.html

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *