Lilyn toimitus kyseli tänään hypystä tuntemattomaan, ja niin, senhän mä tein. Mun välivuotta on nyt mennyt noin kuukausi, tarkemmin sanottuna neljä viikkoa siitä, kun mun olisi pitänyt mennä joululomalta takaisin töihin. 

Mä kirjoitin ekoissa postauksissani paljon siitä, miten mun keho, tai mä, oon edelleen sokissa. Mä tiedän, että se kuulostaa oudolta, mähän lähdin itse työstäni – sokki pitäisi varata niille, jotka näinä YT-kausina saavat potkut. Onneksi mun blogillani ei vielä ole kommentoijia, muuten olisi kommenttilaatikko täynnä scheissea.

Mitä mä olen sitten tehnyt viimeisen kuukauden? Amm, katsonut Netflixiä, lukenut kirjoja, tanssinut… ja tehnyt käsitöitä. Ja nyt on pakko myöntää, että hiljalleen, ihan hiljalleen, alkaa tulla raja vastaan käsitöiden kanssa.

Peitto ja/tai hengailualusta nörttivauvalle. Myynnissä.

Tää on ehdottomasti hyvä juttu. Mä odottelinkin tätä fiilistä. Mun pisin loma, koko työurani aikana, nimittäin oli neljä ja puoli viikkoa, ja jos en olisi ollut Nykissä, olisin silloinkin kuollut tylsyyteen.

Ok, mä osittain kuolin tylsyyteen jo tokalla viikolla Nykissä, mutta se johtui siitä, että olin flunssassa. Sitten hain niin vahvat lääkkeet, että niillä kuoli kaikki hamsteria pienemmät pöpöt. Sen jälkeen oli mukavaa.

Anyway, pointti oli, että lomat on hiljalleen lusittu, ja voisi hiljalleen tehdä jotain. Toki mä lähden puolentoista viikon päästä Kanadaan, joten duunia en aio hakea ihan heti – mun pitää vaan kehittää jotain muuta. Pohdin tätä blogia – voisin oikeasti panostaa ulkoasuun tai kuviin tai edes sisältöön. Mä haluaisin avata itselleni Etsy-kaupan – en siksi, että haluaisin tehdä rahaa, vaan koska oikeasti haluan kokeilla sitä. Sit mä muistin, että halusin opetella suunnittelmaan tuotteista 3D-tulostettaviksi, ja osallistua Helsingin yliopiston MOOC-kurssille, ja leipoa omenapiirakan.

Niin. Tästä tulee tosi hyvä välivuosi. Tai ainakin pari-kolme kuukautta.