Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Tänään oli loppuelämäni ensimmäinen päivä. Teknisesti ottaen se on sitä edelleen. 

Miksi? Koska kaksi viikkoa sitten mä irtisanouduin mun työstä, ja eilen, maanantaina 5.1.2015, oli mun viimeinen työpäivä. Mä menen takaisin töihin tammikuussa 2016, kun mulle tulee tylsää, tai kun rahat loppuvat – mikä ikinä tuleekaan ensin. 

Tämä blogi on tarina siitä, mitä tein välivuotenani. Miten sille päädyin, miksi kehoni on kaksi viikkoa myöhemmin vieläkin shokissa, ja mitä nyt… nimenomaan, mitä nyt, eikä, mitä seuraavaksi. Vuosi hetkessä elämistä, vuosi tanssia, matkustusta, ystäviä ja mahdollisesti aivan liikaa Netflixiä. En tiedä. Katsotaan. Tervetuloa mukaan.