Miksi?

Mä kävin eilen duunissa, koska mitä muuta sitä tekisi, kun on lopettanut palkkatyön tekemisen. Kävin perehdyttämässä seuraajaani. Mun ei olisi ollut pakko, mutta tykkäsin todella esimiehestäni ja tunsin olevani sen velkaa… ja hän päätti maksaa mulle perehdytyksestä. Mikäs siinä. 

Juttelin myös pomon kanssa, ekaa kertaa sitten irtisanoutumiseni. Se oli ehk vaikein osuus, koska mun työn perehdytyksen mä olisin voinut tehdä silmät ummessa ja toinen käsi selän takana. Tietyllä tapaa viimeinen rankka keskustelu aiheesta – ekaksi kerroin iskälle, sitten äitille ja FB-kavereille, ja nyt juttelin pomon kanssa. Iskä ei ollut yllättynyt, koska olin kertonut etukäteen että näin saattaa käydä – hän olikin sitten ainoa. Muut ovat olleet lähinnä järkyttyneitä. Mähän rakastin mun työtä, mun uraa,se oli mun koko elämä. Miksi mä yhtäkkiä heittäisin sen pois?

Lopulta… koska mä olin, ja olen edelleen, väsynyt. Mä käytin kolme vuotta elämästäni tehden pelkästään uraa: töitä, töitä, töitä, ja vielä opiskelin itseni kandista maisteriksi samalla. Työpäivän jälkeen pää oli ihan tyhjä, ja jos ei ollut luentoja illalla, niin lähteminen mihinkään kaverin kanssa tai edes kuntosalille oli jokseenkin turha yritys. Huimasi vaan. Muistan, kun kävin treffeillä kesällä, kirjoitettuani koko viikon gradua työn ohessa, ja kesällähän mä sijaistin kolmea tai neljää henkeä, eikä mun päässä liikkunut mitään. Tuuli vain humisi. Yritin sitten puhua deitille jotain fiksua, mutta yli neljän sanan lauseet oli tosi hankalia. 

Ei päädytty deitin kanssa yhteen, vaikka myöhemmin sainkin kiitosta rehellisyydestäni. Olin sanonut pari kertaa, että en normaalisti ole niin tyhmä. 

Jos mä olisin ollut oma itseni, mä olisin ajatellut asiaa pidempään. Mä olisin ottanut sairauslomaa pari viikkoa, sen olisin saanut selkävaivojen ja huimauksen vuoksi helposti, ja sitten hallitusti poistunut duunista. Vaikkapa opintovapaalle, vaikka olin jo valmistunut, aina pääsee johonkin uuteen kouluun. Se olisi ehkä ollut fiksua ja harkittua ja mukavaa kaikille. Mutta niin ei tällä kertaa tapahtunut. Hmm.

Hyvät uutiset on, että mua ei ole pahemmin huimannut pariin viikkoon. Paitsi eilen, kun kävin duunissa.