Vanha kiikkustuoli

Tämä kiikku on ostettu eräältä kollegaltani. Heillä oli heidän vanha omakotitalo myyty ja tavarat piti  saada nopeasti pois talosta. Niinpä tartuin tilaisuuteen ja kiikku vaihtoi omistajaa ulosheittohintaan, 15€. En ostanut kiikkua vain siksi, että halvalla sain, vaan minulla oli selkeä suunnitelma kiikulle. Se pääsee mökille parhaimmalle paikalle.

Kiikku on tukevarakenteinen ja hyvä istuttava. Sitä on ajan saatossa hieman jouduttu kuitenkin korjailemaan ja maalipintakin oli jo elämää nähnyt.

Aloittelin hommat hionnalla. Käytin vähän järeämpää hiekkapaperia hiontaan. Hionnan aikana käsinojat alkoivat heilumaan, joten liimaukset oli tehtävä. Sitten tiukasti puristimiin ja liima sai kuivata.

Kuivumisen jälkeen oli vuorossa pohjamaali, Otex:lla. Pohjamaali jälkeen kiikku näytti ihan hennon vaaleanpunaiselta. Tein kevyen välihionnan ja päätin laittaa vielä toisen Otex kerroksen. Haluan ottaa varman päälle, että tuo oranssisuus ei puskisi ajansaatossa läpi.

Kuivumisen jälkeen olikin vuorossa varsinainen maali.  Maali on Empireä. Maalin kuivumisen jälkeen olin kuitenkin sitä mieltä, että se on maalattava vielä kertaalleen, koska lopputulos ei ollut tasainen. Paikka paikoin sieltä kuulsi tummempaa. 

Kiikun sijoituspaikkana tulee olemaan valoisa paikka, jossa ikkunasta suorastaan tulvii luonnon valo. Se ei anna armoa. Toki kiikussa ei ole entisöinnillä lähdettykkään tavoittelemaan uutta, vaan elämisen jäljet saavat näkyvät. Vanha kun on. Mutta huono maalipinta ei tee oikeutta kiikulle.

Kiikkuun olisi löydettävä tai itse tehtävä pehmuste/suoja. Sen on oltava väriltään vaalea, koska se joutuu alttiiksi auringonvalolle. Ja senhän tiedetään haalistavan värejä. Valkea sävy siis kestää parhaiten aurinkoa.

Tässä istun yleensä iltaisin hetken ja ihailen meidän upeaa järvimaisemaa. 

Tuosta rannasta varmaan talven aikana karsimme muutamia puita. Tarkoitus on kuitenkin, että siihen jää suojaa, mutta silti järvelle näkymä paranisi.