Helatorstain hellettä ja pala kaunista kotimaatamme, Repovesi
21.5.20 Helatorstain aamuna nousin jo ani varhain. Matkan alettaessa n. 5.30, oli sovittu, että tiputan matkan varrella pojalleni mökin avaimet klo 6.30.
Jätin mieheni matkani varrelle töihin neljäksi päiväksi n. 7.40. Tästä alkoi oma aikani ja oma matkani.
Matkani suuntautui kohti Mäntyharjua. Siellä oli pakko hetki fiilistellä ja muistella aikaa, jolloin vanhemmillani oli mökki siellä. Mutta enhän minä enää muistanut, miten sinne edes mentiin. Olihan näistä vuosista jo kolmisenkymmentä vuotta.
Jatkoin matkaani Repoveden kansallispuistoon. Olin täällä n. yhdeksän jälkeen, ehkä puoli kymmenen aikoihin. Reittini lähti Saarijärven parkkialueelta. Parkkipaikalla oli rauhallista, reilu kymmenkunta autoa.
Olin valinnut reitikseni Korpin kierroksen, jolla sijaitsee myös reitin kohokohta Olhavan vuori. Korpin kierroksen pituudeksi ilmoitetaan kartalla 4,5km:ä. Se on kansallispuiston pohjoisen osan rengasreittiä. Reitti sopii aloittelijoille, harrastajalle ja jonkin verran vaeltaneelle. Itse kuulun tähän aloittelijat-sarjaan.
Minun oli tarkoituksena tehdä tämä reitti päivävaelluksena nautiskellen, ilman kiirettä. Sää oli mitä parhain. Onneksi kävi tuulenvire ja onneksi en ollut liikenteessä iltapäivän kuumimpaan aikaan.
Korpin kierroksella näyttäytyi myös nimensä mukaisesti itse korppikin. Se lenteli sinitaivaalla raakkuen.
Jyrkähkön nousun päällä on Mustalamminvuoren näkötorni. Sieltä on upeat järvimaisemat.
Matkani jatkui kohti Olhavan vuorta. Olhavan vuori on kalliokiipeilijöiden suosima paikka. Juuri kun saavuin vuoren juurelle, niin siihen tuli kolmikko suunnittelemaan kiipeilyä. Olhavan juurella on myös mahdollisuus yöpymiseen ja tulentekoon. Pidin myös siinä pienen tauon ja ihailin vuorta.
Sitten olikin jatkettava matkaa. Seuraavaksi oli valloitettava Olhavan vuori. Sinne kapuaminen kannattaa ehdottomasti, vaikkakin ehkä pistää vähän huonokuntoisemman puuskuttamaan. Sieltä on upeat maisemat.
Maisemien ihailujen jälkeen olikin suunta kohti Saarijärven parkkialuetta. Kilometrejä minulle tuli tällä reitillä vajaa 11km. Siinä tuli muutama harha-askel otettua, vaikkakin reittimerkinnät olivat pääsääntöisesti todella hyvin merkitty.
Parkkipaikalle päästyäni oli parkkipaikan autojen määrä kolmin ellei nelinkertaistunut aamuun nähden. Olin parkkipaikalla kahden korvilla.
Repovedelle on vielä palattava. Reittejä jäi vielä samoamatta, joten seuraava kerta on yhden tai kahden yön taktiikalla. Siellä oli polun varret erittäin siistissä kunnossa, wc:t olivat koronasta huolimatta suht siistissä kunnossa ja juomapisteitä reiteiltä löytyy myös. Kaikin puolin upea, näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka koko perheelle.
Repovedeltä matkani jatkuu pikkuteitä pitkin kohti Askolan Monninkylää. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.
