Valmistuihan se vanha sohva

Valmista tuli vihdoinkin. Siitä tuli niiiiin hieno! Olen niin tyytyväinen sohvaan!

Sohvan väritys oli itselleni selvyys, tumma puu ja valkoinen päällinen. Tuo päällisen valinta kuitenkin taas askarrutti. Se mikä siinä askarrutti, oli se, että ajatteleeko joku, että pilaan vanhan sohvan valitsemalla valkoisen keinonahkapäällisen.

Yleensä en mieti mitä muut ajattelevat, mutta tässä se kävi kyllä mielessä. Toisaalta ajattelin, että mitä väliä, mitä muut ajattelevat. Meillehän minä käyttöön sohvan teen. Sohvalla ei ole tunnearvoa, eikä sillä ole meille mitään perintöarvoa. Joten perinteitä ei tässä projektissa kyllä vaalittu.

Sohvaa työstäessäni en saanut juurikaan kommentteja. Mutta sen valmistumisen edetessä alkoivat kanssaentisöijät kommentoimaan sohvaa kehuen. 

Olin hakemassa sohvaa kotia, mutta entisöintiope ei antanutkaan sitä mukaan, vaan hän halusi sohvan kansalaisopiston kevätnäyttelyyn.

Sohvanhan olen suunnitellut tulevaksi meidän tulevaan mökkimme. Sen tarkoitus on toimia eteisessä istuinpenkkinä kenkiä laitettaessa jalkaan. 

Sohvan pariksi  eteiseen tulee huutokauppa-aarteemme, vanha iso tamminen fasettihiottu peilivaatekaappi. Vaatekaapin väritys on samaa kuin sohvan puuosat.

Nämä tummat puuosat tulevat hyvin esille valkoista pystylaudoitusseinää vasten.

Sohvan päälle seinustalle on suunnitelmissani entisöidä samansäivyinen vanha puunaulakko, joka ei kylläkään toimita siinä virkaansa. Naulakon aika on syksyllä.