23.5-24.5.20 Torronsuolta matkamme jatkui tämän seikkailun viimeiseen retkikohteeseen eli Saaren kansanpuistoon ( Portaantie 464, 31300 Tammela).

• sijaitsee Kanta-Hämeessä Tammelassa Saarensalmen rannalla Kaukolanharjulle, joka on Pyhä- ja Kuivajärvien välissä oleva kannas
• Pinta-ala on 48 hehtaaria, 0,52km2
• perustettu 1932 virkistys- ja vapaa-ajanviettopaikaksi, ”Lounais-hämeen Helmi”, ulkoilmateatteri
•  Vuodesta 1980 sen omistajina ovat olleet Forssan kaupunki ja Tammelan kunta
• kuuluu Ilvesreittiin

Täällä oli huomattavasti väljempää kuin edellisissä kohteissamme ja sehän sopi hyvin meille. Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme tutustumaan alueeseen. Suuntasimme kioskille, jossa näyttikin porukkaa terassilla istuskelevan.

Kioski oli ilmeisesti ensimmäistä päivää auki tänä kesänä, joten myyjän oli ilmeisesti yllättänyt upea sää ja ihmispaljous. Hän ei vaan kerennyt ja kyennyt yksin palvelemaan asiakkaita asiakkaiden toivomaan tahtiin ja osa asiakkaista kääntyi heti suosiolla pois kun he näkivät jonon ja osa lähti pois kesken jonotuksen. Veljeni jonotti kahvia. Kahvin puute oli aiheuttanut hänelle vieroitusoireita, lievää päänsärkyä.

Saaren kansanpuisto on myös tunnettu upeista hiekkarannoistaan. Eikä sitä suotta kutsuta ”Lounais-hämeen Helmeksi”. Siksi se onkin perheiden suosima paikka.  Kannaksen toisella puolen on Suujärven upea uimala, kirkas ja syvä uimaranta ja laituri hyppytorneineen. Jännä, miten lähekkäin nämä järvet ovat, mutta veden värit ovat aivan erilaiset?

Palasimme autolle. Se oli täydennettävä rinkat päivällisruuilla ja aamupalalla. Sieltä matkamme jatkui Suujärveä kiertävälle rengasreitille, jonka pituus on 3,4 km. Reitillä on paikoin isoja mäkiä, mutta muuten suht helppokulkuista maastoa lukuunottamatta Suujärven lounaisrannalla olevaa kivikko-osuutta. Tämä reitti on yhtenevä luontopolun kanssa.

Luontopolun pituus on 2,7 km (rengasreitti), joka on leveää hiekkapolkua ja soveltuu pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa kulkeville ( 600m pitkä polku). Harmi, että yllä oleva kuvan fiilis ei välity. Polun varsi oli täynnä valkovuokkoja, niin kaunista.

Meidän yöpymispaikamme sijaitsi suunnilleen reitin puolivälissä Raanpään laavulla. Siellä on laavu, kaksi nuotiopaikka, pöytäryhmä, wc, roskis ja sinne pääsee vaikka lastenvaunujen kanssa.

Autolta meille tuli sinne matkaa reilu 1,5km. Lauantain kokonaissaldoksi kilometrejä meille kertyi Liesjärveltä n. 5km, Torronsuolta n.8,5km ja täältä tuo n. 1,5km eli yhteensä n.15 km:ä.

Päästyämme yöpymispaikkaan Kuivajärven puolelle, totesimme, että taidamme olla paikan ainoat leiriytyjät. Toki eihän kello ollut kun viisi, joten vielä ehtii porukkaa tulla. Katsoimme sopivat paikat majoitteillemme. Veljeni laittoi tulet nuotioon ja minä kaivelin rinkasta trangian. Päivälliseksi meillä oli pastabolognesea;(pätkäspagettia, luomutomaattimurskaa ja kuivattua jauhelihaa).

Olin laittanut jo Torronsuolla kaivattamani jauhelihan ennallistumaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kuivatun jauhelihan joukkoon laitetaan vettä ja mausteet. Jauheliha on pakattu minigrip- tyyppiseen pussiin. Pussiin laitetaan vettä vähintään sen verran kuin on jauhelihaakin. Näin se turpoaa ja pehmenee käyttökelpoiseksi.

Itse laitan ruoat ennallistumaan seuraavasti; aamiaisella lounaan tarpeet, lounaalla päivällisen tarpeet ja päivällisellä mahdollisesti iltapalan tarpeet.

Syötyämme jatkoimme istuskelua leirinuotiolla. Viereiselle laavulle saapui lapsiperhe makkaranpaistoon. Muutama koiran uittaja kävi rannalla myös sekä pari kajakkiseuruetta. Meidän notskille tuli kaksi oikein mukavaa nuorta Jokiolaisneitoa makkaran paistoon. Siinähän se ilta menikin mukavasti rupatellen.

Tosiaan muita yöpyjiä ei saapunut kohteeseen. Yö oli viileä ja pieni vilu tuli aamuyön tunteina. Aamulla nousin kuuden maissa aamiaisen valmisteluun. Se koostui samoista aineksista kuin edellinenkin( luomu pikakaurapuuro, mehukeitto ja tuoremehu). Aamiaisen nautittuamme vuorossa oli leirin purku ja matka kohti autoa oli alkanut.

Käveltävää meillä oli n.1.5 km. Päätimme vielä ennen kotimatkalle lähtöä käydä katsomassa Kaukolanharjun näkötornin. Matkaa sinne tuli n.0.6 km.( yht. 1.2km). Autolle jätimme rinkat.

Kaukolanharjulla sijaitsee 21 metriä korkea umpinainen puurakenteinen näkötorni. Se on valmistunut v. 1926. Sen on suunnitellut Forssalainen rakennusmestari A. Nummi. Harmiksemme vaan torni ei ollut avoinna vielä.

Tornin läheisyydessä on myös taiteilija Albert Edelfeltin muistokivi. Se sijaitsee paikalla, josta hän maalasi v.1889 erään tunnetuista tauluistaan ”Kaukolanharju auringonlaskun aikaan”.

Koska kumpikin olimme käyneet nuoruudessamme Saaren kansanpuistossa, niin meillä oli muistikuva siellä olleesta sillasta. Halusimme vielä käydä autolla pyörähtämässä katsomassa Saaren vanhaa siltaa. Se on vanha kaarisilta Saarensalmen yli. Se valmistui 1923 sodan aikana tuhoutuneen sillan tilalle.

Kyllä oli aivan mahtava neljän päivän reissu. Sää suosi meitä ja veljeni on mitä parhainta vaellusseuraa. Opimme paljon uutta retkeilystä ja Suomen upeasta luonnosta. Kiitos Repoveden-, Liesjärven- ja Torronsuon kansallispuistot ja viimeisenä, mutta ei yhtään vähäisempänä iso kiitos Saaren kansanpuistolle!