22.5.20 Eilen saavuin  Repoveden kansallispuistosta Askolan Monninkylään veljelleni. Aamusta meidän eli veljeni ja minun oli tarkoitus startata Liesjärven kansallispuistoon, joka sijaitsee Tammelassa Kanta-Hämeessä ja kuuluu Hämeen ilvesreittiin. Se on perustettu 1956. Pinta-ala on 22km2. Ajoaika meillä sinne oli n. 1h30min.

Tarkoituksenamme oli startata Kopinlahden pysäköintialueelta. Se on melko pieni pysäköintialue, joka oli jo heti aamusta lähes täynnä. Päätimme, että kävelemme ensin Korteniemen reitin päivärepuilla. Korteniemessä oli näkemisen arvoinen kivikautinen asuinpaikka. Siellä oli myös wc, tulentekomahdollisuus ja lampaita. Kävelimme myös rengasreitit Punatulkun kierros 3,1 km ja Pohjantikan kierros 5km ja Ahonnokan luontopolku 1,3 km. Reitit sopivat kaikenikäisille ja kuntoisille, koska reitit eivät sisällä juurikaan korkeuseroja. Soveltuu osin myös liikuntaesteisille avustajan kanssa.

Korteniemessä meillä oli lounastauko. Virittelimme trangian järven rantaan. Ruoaksi teimme ”opiskelijaruokaa” nuudeleita ja kanasäilykettä (samantyyppinen kuin tonnikala-säilyke) sekä sekaan hernemaissipaprikapussi. Kyllähän se ruoka kun ruoka vaan maistuu luonnossa niin hyvälle. Täältä lähdimme kylläisenä patikoimaan kohti Savilahden laavua.

Olimme suunnitelleet yöpyvämme Savilahden laavulla. Saavuttuamme Savilahden laavulle kello oli n. 14, totesimme, että kello on turhan vähän ja meille tulee vielä pitkä ilta. Joten teimme suunnitelmaan muutoksen ja laavulta patikoimme autolle.

Autolla vaihdoimme rinkat selkään. Kylläpä se tuntui painavan, vaikka jaoimme tavarat. Rinkkoihin tuli vain trangia, iltaruoka, iltapala, aamupala ja yöpymisvehkeet. Mutta onneksi tunne kohta helpotti ja kävely sujui hyvin loppumatkan.

Autolta suuntasimme upean Kyynäräharjun (sijaitsee kahden järven välissä) läpi kohti Peukalolammin laavulle, jonne saavuimme n. 17 aikoihin. Siellä oli jo porukkaa majoittuneina teltoin ja riippumatoin eli riipparein. Joten kävimme varaamassa hyvät paikat meille. Veljeni alkoi pystyttämään telttaa.

Aloittelin sillä aikaa tekemään trangialla meille päivällistä, joka oli jauhelihakeittoa. Olin kuivattanut  kiertoilmauunissa vähärasvaista jauhelihaa, perunasipulisekoitusta ja keittojuureksia. Veljeni ehkä hieman suhtautui ennakkoluuloisesti siihen, mitä kohta suuhunsa laittaa.

Päivällisen nautittua veljeni totesi, että hyvää oli. Kiitokseksi hän kävi tiskaamassa astiat ja minä aloitin oman riipparimajoituksen pystytyksen. Iltapalaksi istuimme leirinuotiolla grillaten makkaraa ja jutustelimme muiden leiriläisten kanssa.

Ai että, mikä ihana tunne oli, kun sai kengät pois jaloista ja suoristaa selän riippumatossa. Kilometrejä päivälle tuli pikkasen vajaa 17 km.

Tässä on minun majoitus eli riippumatto hyttysverkolla. Sadesuojaa eli tarppia ei tarvittu, koska luvassa ei ollut sateita. Riippariin sisällä oli puhallettava makuualusta, puhallettava tyyny ja makuupussi. Minun makuupussi on kesäpussi eli vilu pääsi yllättämään yöllä. Varmaan paras  vilunestäjä olisi ollut under quilt eli aluspeitto, joka tulee riipparin alle ulkopuolelle. Lämpötila laski n.+2 asteeseen.

Oi, mikä ihana aamu…Aamu sarastaa hyttysverkon läpi. Herättyämme viritimme trangian, johon laitoimme aamupuuron porisemaan. Käytin puuroon luomu pikakaurahiutaleita. Seuraavaksi taidan ottaa ihan perus luomukaurahiutaleita ja keitellä ihan pikkasen kauemmin. Se on maku joka ratkaisee tässä tapauksessa. Puuron lisäksi oli tarjolla mehukeittoa ja tuoremehua. Nyt oli taas energiaa purkaa leiri ja jatkaa matkaa. Pääsimme matkaan n. klo 8.00.

Meidän piti kävellä vielä  Kaksvetisen reitti, mutta se oli suljettu huoltotöiden vuoksi. Joten meidän vaihtoehdoksi tuli palata  samaa reittiä autolle.(n. 5km) Liesjärven auringossa tuli kilometrejä yhteensä  n. 22 km. Upea reissu oli! Vesipisteitä on pari kappaletta yksi Korteniemessä ja yksi Kyynäränharjun tuntumassa, joten vettä on syytä varata mukaan.

Autolle päästyämme rinkat joutivat takaluukkuun ja viritimme taas päiväreput. Matkamme jatkui n. 16 km:n päähän, jossa sijaitsee Torronsuon kansallispuisto.